Rullalautaileva Tuhkimo hurmasi
- Narsisti valloittaa ihmisiä valheilla, joihin uskoo itsekin.
TEATTERI Pyhäjoen nuorten teatterikerho ravisteli kaikille tutusta sadusta esiin uuden näkökulman. Perjantaina ensi-iltansa saanut Tuhkimo-näytelmä nimittäin esitteli nykyaikaan päivitetyn version vanhasta tarinasta.
Tämän päivän Tuhkimo on näytelmässä uusioperheeseen heitetty juro skeittarityttö. Pipopäinen, poikamainen Tuhkimo ei löydä yhteistä säveltä uusien sisarpuoltensa kanssa, joiden kaveriporukan lempipuheenaiheet liikkuvat meikeissä, korkokengissä, vaatteissa ja pojissa.
Sisarpuolet ovat yhdessä ystäviensä kanssa iskeneet silmänsä kaupungin komeimpaan poikaan, mutta alkuperäistä tarinaa mukaillen Nikolai rakastuukin Tuhkimoon. Peikkotyttö ei lasikengistä piittaa, vaan juhlien jälkeen Nikolai löytää itsensä huokailemasta paikalta kadonneen ihastuksensa perään, käsissään vain tämän paikalle unohtama rullalauta.
Raikas ja nuorekas näytelmä oli kepeää ja mukavaa katsottavaa. Näytelmäkerhon nuoret heittäytyivät lavalla revittelemään eleillä, ilmeillä, sanoilla ja äänensävyillä.
Makeat naurut yleisöstä kirvoitti terävä kommentointi ja dramatiikka. Näyttelemisen ilo ja tekemisen riemu olivat helposti havaittavissa katsomoon saakka.
Kepeyden lisäksi näytelmästä pystyi löytämään myös syvempiä ja vakavampia pintoja kuten syrjintää ja yksinäisyyttä. Nuoret näyttelijät pystyivät esittämään myös negatiiviset ja vaikeat tunteet häkellyttävän hyvin ja riipaisevan uskottavasti.
– Koko seitsemänhenkinen näyttelijäporukka on uskomattoman motivoitunut ja innostunut, Tuhkimon ohjannut ja yhdessä työryhmän kanssa käsikirjoittanut Saija Jäntti kehui.
Näytelmää oli hiottu ennen sen ensi-iltaa reilut kaksi kuukautta, mikä kuulostaa lyhyeltä ajalta, varsinkin kun väljä käsikirjoitus antoi paljon tilaa improvisaatiolle.
– Minä olen luonut kohtaukset, musikin ja puitteet näytelmälle. Mutta yhtään repliikkiä ei ollut kirjoitettu valmiiksi, vaan ne ovat saaneet muodostua improvisaation kautta, Jäntti totesi.
Mutta miten Tuhkimolle sitten kävikään?
Mitäpä sitä tarinan herkullisinta kohtaa liikaa muuttamaan. Kyllä Tuhkimolla sentään aina onnellinen loppu on oltava!



Esityksen sisältö aukeaa varmaan parhaiten, jos osaa eläytyä nykyiseen perheiden tilanteeseen. Enemmän on ns. uusioperheitä ja muita yhteiselämän muotoja kuin ydinperheitä ja tältä kannalta katsottuna esitys oli todella HYVÄ. nimim. Katsomassa ollut
Ilmoita asiaton kommentti