Raahe-trilogia koossa

Suomen Helemestä se alkoi, jatkui rautaisella osuudella ja päättyy Muistojen kaupunkiin. Raahen historia musiikkiteatterin keinoin on tallennettu.

– Kyllä tämä jää viimeiseksi, ryhmää ei ole enää, toteaa Raahe-trilogian musiikkiteatteriryhmänsä kanssa työstänyt Pauli ”Poksi” Ylitalo.

Vuodesta 1985 Raahen lukiossa toimi musiikkiteatteriryhmä, joka pari vuotta sitten siirtyi Raahe opiston musiikkiteatterin nimelle. Ylitalo ei povaa lukion helmoissa varttuneelle ryhmälle jatkoa, nyt kun viimeisetkin nuoret ovat kirjoittamassa.

Mitä nyt tapahtuu, on vielä kysymysmerkki. Historiaa jää kuitenkin vielä ammentamatta.

– Onneksi on yhteistyötä Raahen teatterin kanssa.

Uunista on nyt tullut ulos kolmas tallenne, joka piirtää Raahen historiaa musiikkiteatterin keinoin. Mukana on runsaasti myös muuta materiaalia, kuten Ylen nauhaa Raahesta lähteneen viimeisen henkilöjunan saatosta tai kuvausta Raahen kirkon remontista. Onpa Eero Järnefeltin maalaama alttaritaulukin saanut musiikkikappaleen Kaj Chydeniuksen säveltämänä ja Pauli Ylitalon sanoittamana.

Ylitalo antaa kiitoksen siitä, kuinka hyvin ihmiset ovat lähteneet mukaan haastatteluihin ja luovuttaneet materiaalia.

Muistojen kaupunki -tallenne syntyi kevään 2011 musiikkiteatteriesityksen pohjalle. Henkilöliikenteen hautajaisten lisäksi esillä on myös Putte Possun luoja asemapäällikkö Jussi Jalas, jonka säveltämä ja sanoittama Putte Possun autonosto esitetään.

Tallenteella mukana olevat Perkisen veljekset ansaitsisivat Poksin mielestä oman patsaansa kaupunkiin dvd:lläkin esitellyn muistomerkkikavalkadin jatkoksi.

– Jussi Perkinen oli sen ajan munamies.

Kulttuuri- ja urheiluelämä Rantakenttineen on mukana. Elokuvatoiminnasta jo tyhjentynyt Bio Huvimylly on itseoikeutettu osa Muistojen kaupunkia. Ice Coldin esityksen rautalanka soi sen kunniaksi.

Trilogia on Pauli Ylitalon näköinen. Hän myöntää sen syntyneen hänen muistoistaan ja kokemuksistaan huumorilla höystettynä. Dvd:llä kuvailtuja henkilöitä ja tapahtumia hän toteaa käsitelleensä kuitenkin kaikella rakkaudella.

Valtakunnallisen kotiseutupäivän musiikkiesityksestä valmistettua Suomen Helemiä ja lehmänhoitajien kylästä teräksentekijöiden kaupungiksi kuvailevaa Rautaa Raahesta sekä Muistojeni kaupunkia yhdistää myös kieli.

– Raahen murre on minun kieleni, miettii Ylitalo.

Kieliperinnettä hän on mielellään siirtänyt oppilailleen. Totekasat on pengottu ja äläskeleposeksi todettu myös oppitunneilla.

– Monethan heistä olivat jo avojalakasia raahelaisia.

Muistojen Helemiä ja rajoitetusti koko trilogiaa on saatavilla ympäri kaupunkia muun muassa Raahesalin narikasta tilaisuuksien aikana. Tallennetta voi kysyä myös Pauli Ylitalolta.