Ruisleipärunoja elämästä

RUNOKIRJA Eeva Heilala: Ikkunasta avautuu maailma. Runoja. 89 sivua. Tammi 2012. Hinta 26,80.

Juuri ilmestyneen runokirjan kannessa lehmät käyskentelevät laitumella. Aihe on runoilijalle tuttuakin tutumpi. Mutta kuvan sävy on sinertävän utuinen, jotenkin etäinen. Enää ei lehmikarja vaadi emäntäänsä lypsylle tässä ja nyt. Nyt on aikaa muistoille ja unelmille.

Runoilija myöntää itsekin pitävänsä kannen tunnelmasta.

– Sanoin että älkää laittako niitä lehmiä, mutta loppujen lopuksi tämä on aika kiva. Sisällöstä minä osaa sanoa yhtään mitään.

Oletko huomannut/ että sanat/ jotka nuoruudessamme sanoimme toisillemme/ ovat muuttuneet/ tehtäviksi käsillemme.

Runojen aihepiiri on Eeva Heilalan runojen ystäville tuttu ja mieluinen. Lukija pääsee mukaan maaseudun elämään, jota katsellaan vanhenevan naisen kypsin ja viisain silmin.

Runoilijan tekstejä on verrattu joskus ruisleipään, josta on kaikki koreilu ja keinotekoisuus kaukana.

– Olen saanut aikoinani Eila Pennaselta hyvän ohjeen: valitse aina aihe, jonka varmuudella tunnet. Koska olen ihan tavallinen kouluja käymätön maalaisnainen, haluan siis pysyä maanläheisissä aiheissa.

Oivaltavia ja osuvia tekstejä lukiessaan voi vain ihailla sitä selkeää mutkattomuutta, joka on ollut kirjoittajalle tunnusomaista ensimmäisistä julkaisuista lähtien.

– En kirjoita koskaan väkisin. Ehkäpä tekstit ovat paremminkin annettuja kuin mietittyjä.

Papille ja runoilijalle/ ei sovi poliitikon kaapu./ Politiikan kiihko repii liperit/ ja runouden se särkee/ kuin katkennut aisa hevosen juoksun.

Eeva Heilalalla ei ole tarvetta silotella, mielistelystä puhumattakaan. Tekstit eivät osoittele ketään sormella, mutta oivaltavat toteamukset ovat tehokkuudessaan vaikka vertaa.

Ruisleipärunoissa on mukana myös herkkyys. Olikohan se peräti ensimmäinen kirja, jossa runoilija toteaa: siitä on jo aikaa kun minuun meni metsätähti, ja yhä se kukkii. Metsätähden herkkää valovoimaa on myös teksteissä, joissa puhuu äiti.

Ihmettelivät/ kun istuttamani etelän valkovuokot/ kukkivat pihallamme. Ei pitäisi olla aihetta ihmettelyyn/ niin monet pohjoisen äidit/ ovat joutuneet vaihtamaan lapsensa/ etelän valkovuokkoihin/ ja juurtuminen/ on molemminpuolista.