Harmaahuppu on laumasielu

Ilkamoiva ”kjäk” kajahtaa aamuhämärissä torin reunan puusta. Vastauksia tulee kymmenkunta. Naakkojen aamupalaveri on alkanut.

Naakoilla on tapana kokoontua aamuisin linja-autoaseman liepeille, kertoo raahelainen lintuharrastaja Jaakko Koistinen. Aikansa jutusteltuaan parvi lähtee päivän askareisiin.

Yksinäistä naakkaa näkee harvoin. Naakka on laumasielu, jolla pitää olla muutamia kymmeniä kavereita. Raahen naakat liikuskelevat 20-40 yksilön parvissa. Nukkumapaikakseen ne ovat valinneet suojaisan kuusikon Kylmäniemen alueelta.

Naakan päivä kuluu ravinnon etsimisessä. Päivän mittaan mustanpuhuva porukka liihottelee ympäri kaupunkia tarkistaen kaikki mahdolliset roskalaatikot. Kaatopaikallakin käväistään varmuuden vuoksi.

Lintujen ruokintapaikatkin on opittu hyödyntämään. Raahen Mäkikadun varrella asuva Seppo Kortessalo on huomannut tämän syksyn aikana, että tinteille tarkoitetut rasvapallot ovat naakoille suurta herkkua.

– Kun lauma lehahtaa ruokintapaikalle, siinä ei yksi pallo kauan kestä. Auringonkukan siemenetkin menevät niin että vilahtavat. En ole aikaisemmin nähnyt moista meininkiä. Harakoille naakoista on tullut uusia kilpailijoita ruokinnoille. Siinä käydään kovaa kisaa keskinäisestä paremmuudesta. Tähän saakka harakat ovat onnistuneet pysymään voitolla.

Pari vuotta sitten Raahessakin huomattiin, että naakassa on nuohoojan taipumuksia. Harmaahuput innostuivat rakentamaan pesiään savupiippuihin ja ilmastointihormeihin.

– Ei auttanut muu kuin suojata piippujen suut verkoilla. Ja ne verkot piti kiinnittää lujasti, taikka muuten naakat repivät ne irti. Tässä meidän alueella on lähes kaikkien talojen piipuissa nykyisin verkot, Seppo Kortessalo kertoo.

Naakat majailevat hormien suojissa myös talvisin. Nuohoojat tietävät, että jos naakka on onnistunut rakentamaan pesänsä hormin sisuksiin, sen poistaminen ei ole pikkujuttu. Rakennelma saattaa olla kolmenkin metrin syvyydessä ja se on kiinnitetty taitavasti.

Naakoista tuli Raahen vakioasukkaita vuosituhannen vaihteen paikkeilla. Ensimmäiset pesät rakennettiin voimalinjan pylväisiin, mutta sieltä on siirrytty lähemmäksi ihmisasumuksia. Laji levittäytyy yhä pohjoisemmaksi ja parinkymmenen vuoden aikana maan naakkakanta on kolminkertaistunut.

Joutsenen tapaan naakka on uskollinen omalle puolisolleen koko elämänsä ajan. Lintuharrastajat, jotka ovat naakan eloa ja oloa tarkemmin seuranneet, tietävät kertoa kuinka naakkapariskunnat ovat ihan selvästi kiintyneitä toisiinsa. Naakat saattavat viihtyä tuntikausia vieretyksin, kylkikyljessä jutustellen.

Naakka on yhdyskuntalintu ja parven keskuudessa vallitsee tarkkaakin tarkempi arvojärjestys. Sitä noudatetaan niin ruokailussa, yöpymisessä kuin myös pesäpaikan valinnassa.