24 vuotta sydämen asialla

Ensi- ja turvakotien liitto palkitsi raahelaisen Maire Halosen elämäntyöpalkinnolla viime viikolla. Halonen on työskennellyt vapaaehtoisena Raahen ensi- ja turvakodilla jo 24 vuotta. Kodin alkuajoista lähtien hän on tarjonnut olkapäätään ja aikaansa kaikille niitä tarvinneille.Uuttera nainen sanoo, että elämäntyö jatkuu niin kauan kuin virtaa riittää.

– Elämäntyö ei lopu, vaikka palkinto onkin tullut. Toivottavasti minulla on vielä vuosia aikaa.

Raahen ensi- ja turvakoti aloitti toimintansa uuden vuoden aaton aattona vuonna 1987. Perustamiskokous pidettiin jo keväällä. Halonen ei kuulu perustajajäseniin, mutta hän on ollut mukana alusta asti. Hän sanoo, että hänen oma elämäntilanteensa sai hänet ajamaan ensi- ja turvakodin perustamista sisukkaasti.

– Oma tilanteeni oli 70-luvulla sellainen, että olisin tarvinnut paikkaa mihin mennä.

– Jos on jotain perhekriisiä, on hyvä olla puolueeton paikka, jossa voi olla, Halonen sanoo.

Raaheen ensi- ja turvakodin perustaminen sujui ilman suurempia vaikeuksia. Halonen kertoo, että päättäjät ymmärsivät ja hyväksyivät, jopa kannustivat jatkamaan hankkeen parissa. Ensimmäisen kerran Raahen ensi- ja turvakoti avasi ovensa Kirkkokadulla reilun 40 neliön rivitalossa. Kirkkokadun jälkeen ensi- ja turvakoti toimi hetken aikaa Ouluntiellä, kunnes lääkäriasema Plasman tilat Fellmanin puistokadulta vapautuivat. Samassa paikassa ensi- ja turvakoti toimii vielä tänäkin päivänä.

– Joskus ajattelin, että kunhan saan lottovoiton, perustan talon. Lottoan vieläkin, eikä voittoa ole tullut, mutta onneksi on talo. Ajattele, jos olisin jäänyt siihen ajatukseen.

Maire Halonen myöntää, että parhaassa tapauksessa ensi- ja turvakotia ei tarvita laisinkaan. Sellaiseen tuskin koskaan päästään. Ensi- ja turvakodit ovatkin monella elintärkeä turvasatama.

– Me kuvittelimme, että turvakoti olisi vain hetken, että ongelmat loppuisivat. Eivät ne ole loppuneet.

Aluksi toimintaa Raahessa pyöritettiin pelkästään vapaaehtoisvoimin. Talkoita ja myyjäisiä järjestettiin urakalla. Tänä päivänä talolla on kahdeksan vakituista työntekijää sekä sijaisia ja lomittajia. Aktiivisia vapaaehtoisia on noin 30. Iso osa toiminnan rahoittamisesta tulee muun muassa Raha-automaattiyhdistykseltä.

Vaikka vapaaehtoisia onkin riittävästi, kaivattaisiin heitä lisää. Etenkin nuoria vapaaehtoisia kaivattaisiin mukaan toimintaan. Maire Halonen sanoo, ettei vapaaehtoiselta vaadita ihmeitä. Työ on pääasiassa arkisia askareita, kuten lasten leikittämistä ja kaupassa käyntiä. Vapaaehtoiset voivat toimia myös tukihenkilöinä.

– Pitää olla suuret korvat ja pieni suu, Halonen opastaa.

Tänä päivänä asiakaskunta on nuorempaa kuin aiemmin. Halosen mukaan, etenkin turvallista paikkaa kaipaavia lapsia, ilman vanhempia, on entistä enemmän. Turvakodin asiakkaiden kohtalot eivät ole keveimmästä päästä. Maire Halonen kertoo, että asioihin oppii kyllä suhtautumaan. Yöttömiä öitäkin tulee silti vastaan

– Etenkin pienten lasten asiat mietityttävät kotonakin. Ei niitä voi vaan sivuuttaa.

Rankkojen tarinoiden vastapainoksi onnelliset loput ja riemastuttavatkin tarinat kuuluvat turvakodin arkeen. Halosen mukaan toiminta vapaaehtoisena antaa paljon.

– Tämä on ollut minulle sydämen asia alusta lähtien ja on sitä edelleenkin. Ensi- ja turvakotitoiminta on yksi minun lapsistani, Maire Halonen sanoo.