Pyhäjoen pastori uudisti elämänsä

Kai Juvila, 45, on aloittanut Pyhäjoen seurakuntapastorin uuden elämän.

Hän on niitä ihmisiä, jotka ovat ehtineet tehdä yhden uran jo toisaalla. Nuoruuden ekonomiopintojen jälkeen hän teki pitkään töitä Nokian pääkonttorilla Espoossa, IT-osastolla. Työ oli kiireistä, aikaa vievää, vaativaa ja stressaavaa.

Nyt elämä on loksahtanut paikalleen. Hänet vihittiinn papiksi marraskuussa ja samoint ein hän aloitti Pyhäjoen seurakunnassa.

Hän pohtii,

Hän jäi kotiin hoitamaan pieniä lapsiaan, kun työ oli imenyt kaikki mehut ja perheen yhteisen ajan.

- Mietin kyllä, voiko niin tehdä, että miten Nokian käy, jos lähden, hän nauraa.

- Nyt olen onnellinen siitä, että sain olla opettamassa lapsia hiihtämään ja ajamaan polkupyörällä. Ne olivat hyviä aikoja.

Hoitovapaan jälkeen hän pääsi töihin Eurajoella Olkiluodon ydinvoimalaan ja myös Turun Åbo Akademiin teologiaa lukemaan.

- Olen aina lukenut paljon ja jossain vaiheessa päätin, että kyllä se tuo Raamattukin pitää lukea läpi, hän kertoo muutoksen haustaan.

Raamattu kolahti ja pappiskutsumus alkoi tuntu yhä vahvemmalta. Silti siihen tarvittiin vaimon rohkaisua.

Juvila keskittyi vanhaan testamenttiin ja teki lopputyönsäkin sen puolelta.

Hän sanoo, että on mielenkiintoista, kuinka paljon yhtymäkohtia yli 3000 vuoden takaisilla kirjoituksilla ja ihmisten ongelmilla on nykypäivään.

Kaikki samat kysymykset homoseksuaalisuudesta lähtien ovat mietityttäneet ihmisiä. Myös seurakuntien sairastuminen ja tuhoutuminen sisältä päin on tuttua.

Kutsumus papin töihin oli niin vahva, ettei hän ole harkinnut muunlaista teologin uraa. Usko, luottamus, toivo ja turvallisuus ovat arvoja, joiden levittäjää ja vahvistajaa tarvitaan epävarmoissa oloissa.

– Pyhäjokiset saavat minusta keskustelevan papin. Haluan kohdata ihmisiä muuallakin kuin messussa ja toimituksissa, hän sanoo.

– Parikymppisenä ajattelin,ettei minusta ole papiksi, koska en osaa laulaa. Yksinlaulu oli kauhistus, mutta siellä minä nyt seurakuntalaisten edessä vain laulan, hän hymyilee.

Nuottikorvan puuttuminen ei ole häpeä vaan vain yksi ominaisuus.

Juvila tekee Pyhäjoella puolta virkaa ja se sopii hyvin, sillä perhe asuu Kokkolassa.

– Nyt minulla on asiat hyvin. Minulla on hyvä työ ja perhe pysyi koossa ne hankalatkin vuodet. Näin ympärilläni paljon hajoavia perheitä, hän sanoo.

Sukunimenvaihdos Juottosesta Juvilaksi oli pitkän pohdinnan tulos.

– Halusimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Nimenvaihdos oli koko perheen ratkaisu.

– Neutraalilla nimellä pappisviran hoitaminenkin on helpompaa, vaikkei Kai Juvila tehnytkään sitä pelkästään itsensä takia.