Aikamatka merikaupungin sydämeen

Kuka mahtoi olla ”Kolmituumainen”? Entä mitähän varten merikapteeni Byström piti merimatkoillaan mukanaan lintuhäkkejä?

Historian tutkija Eero Sovelius-Sovio ryhtyi vuonna 1998 keräämään aineistoa Raahen purjelaivakauden historiasta. Kävi kuin marjastajalle, jonka saalis ei mahdu yhteen astiaan. Aineistoa kertyi niin paljon, että syntyi ”ylimääräinen” kirja merikaupungin ihmisistä.

Jokainen tietää, että yli 600-sivuisen teoksen lukeminen kannesta kanteen ei käy kädenkäänteessä. Voi vain kuvitella, mitä vaaditaan sellaisen järkäleen aineiston työstämiseen ja kirjoittamiseen.

– Työ on ollut mittava, mutta samalla äärimmäisen kiinnostava, tekijä myöntää.

Mikä parasta, matkan varrella putkahti esille aineistoa, joka pystyi yllättämään jopa kokeneen tutkijan. Löytyi henkilöitä ja tapahtumia, jotka olivat jo hautautuneet arkistojen unholaan.

– Esimerkiksi Aaro Hellaakoskesta löytyi materiaalia, jonka olemassaolosta ei ollut tietoa edes lähisukulaisilla. Oli aikamoinen yllätys löytää dokumentit, jotka paljastavat, että sekä Hellaakosken että runoilija Isa Aspin syntyjuuret ovat Raahessa.

Yllättäjä löytyi myös Franzenien suvusta nuoren ja poikkeuksellisen naisen hahmossa.

– Hän oli Anna-Maria Franzenin ja miehensä Aleksander Lagerborgin tytär Nanny, josta jo hyvin nuorena kehittyi itsenäinen ja voimakastahtoinen nainen. Hän matkusti 19-vuotiaana Sveitsiin opiskelemaan ranskaa, mutta innostui myös matematiikasta ja päätti opintonsa Tukholman yliopistossa vuorisuoloja käsittelevään väitöskirjaan. Hänen suuri intohimonsa oli vuorikiipeily. Aikanaan Nanny avioitui ja sai sukunimen Cedercreutz. Viiden lapsen ja kymmenen avioliittovuoden jälkeen hän alkoi kirjoittaa kirjoja, joita julkaistiin kaikkiaan kolmetoista, Eero Sovelius-Sovio kertoo.

Ihmisiä laivojen kaupungista -kirja tuo esille uutta tietoa myös August Maximilian Myhrbergistä, seikkailijana pidetystä salaperäisestä vapaustaistelijasta, joka on antanut nimensä Rantakadun varressa olevalle puistolle ja kasvonsa siellä olevalle veistokselle.

– Myhrbergistä on liikkeellä monenlaisia vääriä käsityksiä. Tarkemman henkilökuvan luomisessa oli suurena apuna Petra Pakkasen tutkimuksien pohjalta saadut faktat.

Aineistoa kirjaansa varten historian tutkija on ammentanut maapallon toiselta laidalta saakka. Kirjoittaja on hankkinut tietoja sekä Australian lähetystöstä että Uuden Seelannin valtion kirjastosta.

– Olihan se melkoista kirjeenvaihtoa ja samalla salapoliisin työtä. Siirtolaisuusinstituutille täytyy antaa tässä yhteydessä kiitokset.

Ajankuvaa merikaupungista ja sen ihmisistä on rakennettu monien päiväkirjojen ja kirjeiden pohjalta. Tekijä on kerännyt aineistoaan myös Kansallisarkistosta, kirkonkirjoista, lokikirjoista, merimiesten pestauskirjoista sekä lukuisista museoista. Yksi antoisimmista lähteistä on ollut Raahea käsittelevät Samuli Paulaharjun muistiinpanot Oulun maakunta-arkistossa ja SKS: n arkistossa Helsingissä.

Raahen museon johtaja Eija Turunen saa erityiskiitokset.

– Häneltä olen saanut paljon hyviä neuvoja ja hän on myös tarkistanut käsikirjoituksen.

Entäpä kaiken lähtökohta, historian teos Raahen purjelaivakaudesta?

– Se on valmistumassa. Toivottavasti saamme sen markkinoille tämän vuoden loppuun mennessä, jos jokin ajankohta pitää määritellä.