Meri jää maisemiin

Perämeren luotsausalueen alueluotsinvanhin Timo Karjula siirtyy eläkepäiville. Vuodesta 1987 Raahessa luotsannut Karjula on saanut todistaa Raahen sataman monet vaiheet.

Raahen satamatoimiston kokoustiloista avautuu majesteettisen komea merinäköala. Panoraamaikkunoista kimmeltää talvinen meri, maisema joka on tutumpi kuin mikään toinen nyt työnsä jättävälle Karjulalle.

– Laskeskelin, että 25 vuotta tulee siitä, kun aloitin täällä Raahessa.

Karjula seilasi perämiehenä merillä ennen siirtymistä Silja Linelle linjaluotsiksi.

– Kuljimme väliä Turku-Tukholma. Tuohon aikaa 80-luvulla risteilyt olivat luksusta ja työpaikat sinne haluttuja. Heidän tekniikkansa oli myös huippua, ja olisi vieläkin, 25 vuoden jälkeen.

Kalajoella syntynyttä miestä veti takaisin kuitenkin kotiseutu. Karjula oli tuuraamassa apulaispiiripäällikköä silloisessa Oulun luotsipiirissä, kun paikka Raahen satamasta aukesi.

– Kun näin Lapaluodon sataman ensi kertaa, olin järkyttynyt. Lapaluodon satama oli pieni ja väylä hirvittävässä kunnossa. Se oli huono, kapea ja kehnosti merkitty. Laituri oli vuonna 1900 hirsiarkkujen varaan rakennettu ”museolaituri”, muistelee Karjula.

Työyhteisö kuitenkin miellytti ja pikkuhiljaa satama lähti kehittymään haluttuun suuntaan. Väylää syvennettiin ja satamaan saatiin uusia laitureita.

– Satama valmistui hyvässä yhteistyössä, jossa mukana on ollut satoja ihmisiä näiden vuosien aikana.

– Vasta nyt voi sanoa, että satama on ajan tasalla. Nyt voi kulkea rinta rottingilla ja kehua tätä paikkaa, Karjula heittää.

Karjulan työ ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään Raahen satamaan. Alueluotsin vanhimpana hänen vastuualueensa ylsi lopulta Vaasasta Tornioon, Raahen luotisaseman yhdistyttyä Perämeren luotsiasemaan vuonna 2000. Vuonna 2009 Vaasan alue taas liitettiin Perämeren luotsausalueeseen.

Vaikka hallinnolliset tehtävät kasvoivat, oli Karjulalle ehdotonta, ettei hän jättänyt itse luotsaamista.

– Luotsaus oli toimistotöiden keventäjä. On välttämätöntä, että tuntuma luotsaamiseen pysyy muiden töiden ohessa.

Luotsaaminen on kaukana konttorirotan mukavuuksista. Merellä ollaan luonnonvoimien armoilla ja teknisiltä vioilta ei voida aina välttyä. Raahen kapealla väylällä huolta aiheuttavat muun muassa poikittaisvirtaukset. Myös talvijäiden nopea muodostuminen voi aiheuttaa sen, että laiva jäätyy niihin kiinni. Silloin lähetetään kutteri tarkistamaan jään tilanne ja tarvittaessa paikalle tilataan jäänmurtaja.

– Riski on olemassa aina, kun nouset laivaan, muistuttaa Karjula, joka pääsi eläkkeelle 58 vuoden iässä. Nyt luotsien eläkeikä on nostettu 55:stä 65:een, mikä on aiheuttanut kritiikkiä luotsien keskuudessa.

– 65 ikävuotta ja luotsaaminen ovat mahdoton yhtälö, olosuhteet ovat niin raa’at, linjaa Karjula.

Nykyisin Oulussa asuva Karjula ei aio jättää merta taakseen eläkepäivillään. Miehellä on pulpettivene, jota hän ohjaa mielellään Kalajoen Vasankarin ja Tornien saariston maisemissa. Myös kalastus ja retkeily kuuluvat miehen vapaa-aikaan.

– Olen 5-6 vuotiaasta asti viettänyt aikaa veneen päällä. En voi kuvitella elämää ilman merta, se on osa luontoa. Meri on voima, jota on ihan tervettä pelätä. Onneksi välineet ovat nykyään hyvät, tiivistää Karjula.