Aamusta on päivä parhain

60-VUOTIAS Jos Marjatta Hilakiveltä kysyttäisiin, niin herätyskelloa ei olisi tarvinnut keksiä laisinkaan.

– Täysin turha kapine. En tarvinnut herätyskelloa edes töissä ollessani, aamuvirkku päivänsankari vahvistaa.

– Kun meikäläinen aukoo silmiään aamukuudelta, niin tämä on jo tulossa aamulenkiltä, aviomies Aimo kommentoi.

Emännän aamulenkki ei ole pelkkä pistäytyminen postilaatikolla, vaan todellinen kuntokeikka.

– Yleensä teen kymmenen kilometrin lenkin, joko sauvojen kanssa tai ilman. Jos lenkki jää tekemättä, on ”kirppuinen” olo pitkin päivää. En minä enää keskipäivällä saa lähdetyksi, illasta puhumattakaan. Silloin on jo veto lopussa.

Vapaista aamuista ja päivistä osaa nauttia, kun takana on vuosikymmenien uurastus perheen liiketoimissa. Hilakiven rauta ja maatalousalan kauppoja oli parhaimmillaan neljällä paikkakunnalla ja työmäärä sen mukainen.

– Minun elämäntyöni on tehty kaupan konttorissa. Ja kun on yksityisyrittäjästä kyse, niin työpäivä oli kaikkea muuta kuin kahdeksan-tuntinen.

Jääkaapin ovessa on iloisenvärisistä harakanvarpaista koottu taidenäyttely. Kolmen ja puolen vuoden ikäinen tyttärenpoika ehti muutaman päivän vierailunsa aikana saada aikaan näkyvää jälkeä.

– Hän on mahdottoman toimelias pikkumies. Lastenlasten kanssa on ihanaa touhuta nyt kun on aikaa. Silloin kun omat lapset olivat pieniä, työkiireitä oli aivan liikaa.

Hilakiven pariskunnalla on kaksi tytärtä. Lapsenlapsia on kolme. Isommat tyttären lapset ovat jo koulussa eivätkä voi enää viettää mummolassa kovin pitkiä aikoja, mutta onneksi on viikonloput.

Paavolan Kortekankaantien omakotitaloa asutaan nykyisin kahteen pekkaan.

– Itseksenihän minä tässä hyvin paljon puuhastelen, kun Amin valkoinen pakettiauto on niin paljon tien päällä, Marjatta naurahtaa.

Amia työllistää Paavolan Nuorisoseuran toiminta, ja samoissa ympyröissä on mukana myös Marjatta.

– Minun osuuteni painottuu kesään ja Ruokolahden tanssilavan toimintaan. Olen siellä useimmiten lipunmyynnissä. Ja myös keittiössä, jos on tarvis.

Talkootyö ei ole pakkopullaa, päinvastoin.

– Kesäinen lauantai-ilta on viikon kohokohta. Meitä talkoolaisia on siellä iso joukko. Kun tekee oman osuutensa, tuntee itsensä hyödylliseksi. Kaikkein parasta on tuttujen tapaaminen. Vuosien varrella monet tansseissa kävijätkin ovat tulleet tutuiksi. Nimeä ei välttämättä tiedä, mutta kasvot ovat tutut. Jos joku vakiokävijä jää pois, sitähän ihan huolestuu.

Marjatta on syntyjään Rantsilan tyttöjä. Paavolasta on tullut reilun 40 vuoden aikana kotikylä, josta ei voisi kuvitellakaan muuttavansa pois.

– Sellainen ei käynyt mielessäkään. Tämä ei ole mikään city, mutta tämä on koti. Mikä parasta, moni muukin on viime aikoina huomannut saman asian. Paavolan kylälle on muuttanut uusia asukkaita ja se on mainio asia.