Murkkuikä ohitse

50 VUOTTA – En tiedä. Ehkä pitäisi käydä ostamassa suorat housut, puku tai jotain. Taitaa olla murkkuikä viimeinkin ohitse, vaikken ole koskaan vuosiani laskenut, ravintoloitsija Jouni Mehtomaa mietiskelee 50-vuotispäivien kynnyksellä.

Parasta aikaa ”Jokke” nautti Thaimaan lämmöstä jossain Phuketin suunnalla. Se oli matkan määränpää, mutta viikkojen aikana voi tapahtua paljon.

– Thaimassa voi tehdä mitä ikinä mieleen tulee. Mulla on ollut jo pitkään haaveena pelata siellä jääkiekkoa. Bangkokissa on ostoskeskuksen ylimmässä kerroksessa on kaukalo. Golfiin en sorru, sillä en halua pilata lomaani.

Oulussa syntynyt Mehtomaa on sielultaan levoton ja tietää sen parhaiten itse. Toisilta voi viedä vuosia, että voi tulkita hänen järjenjuoksuaan.

– Jos en olisi mitä olen, olisin varmaan tosi omituinen. Eikä haittaa mitä minusta ajatellaan. Näissä hommissa olisi tosi rankkaa, jos miettisi sellaisia.

Eikä Mehtomaa kaihda työntekoa. Vaikka koulunkäynti meni nuorena vähän sinne päin, ei Jokke oli katunut päivääkään.

– Silloin oli aina töitä tarjolla. Ei kysytty kokemusta, vaan kysyttiin, että osaatko. Jos ei osannut, seuraavaksi kysyttiin, että opitko. Olen ollut sahalla, postissa ja peltisepän liikkeessä ennen kuin lähdin sopankeittäjäksi.

Ensimmäinen työpaikka oli Toppilan sahalla tyvipään tasaajana, jossa mies viihtyi päivää vaille 3 kuukautta. Kaikki meni hienosti, kunnes yhtenä aamuna mies katseli ympärillään olevia vanhoja sahaajia ja totesi, että nyt riittää.

– Marssin aamun kahvitauolla mestarin luokse ja otin lopputilin. Isäni sanoi, että seuraavaksi saat pakata kenkälaatikon ja lähteä, koska ei aikonut elättää meikäläistä. Käskin isäukon malttaa ja soitin peltisepänliikkeeseen. Siellä kysyttiin, että tuutko heti vai vasta huomenna. Lähdin heti.

Ammattikoulu ja pari työpaikkaa myöhemmin Mehtomaa lähti Upinniemeen varusmiespalvelukseen, laivakokiksi. Sillä reissulla elämän suuntaviivat piirtyivät entistä paksummiksi ja veri veti ravintolahommiin. Vuonna 1989 Mehtomaa teki kaverinsa kanssa mutkan Raaheen, eikä se ei ole oiennut vieläkään.

– Vuonna 1991 perustettiin Salmelan Peten tämä ravintola, joten pitkä reissu tästä tuli.

Urheilumieskin Mehtomaa on. Vaikkei häntä itseään näy pelihommissa, on hän auttanut paikallisia toimijoita vuosien varrella avokätisesti.

– En minä joka suuntaan rahaa syydä. Enkä kuole nälkään, jos annan satasen sinne tai tonnin tänne. Mielestäni on hienoa, että nuoret saavat urheilla ja mikseivät myös vanhemmat. Aina kun joku viitsii järjestää jotain, on se meidän kaikkien etu.

Jotain Mehtomaan ja hänen ympärillään olevien ihmisten aikaansaannoksista kertoo sekin, että alunperin pubiporukaksi perustettu AS Moon on käytännössä kaupungin edustusjoukkue jalkapallossa.

– Ja futsalissa jätkät tekevät hymyssä suin mahtavaa jälkeä. Homma ei saa olla koskaan liian vakavaa, tehtiin mitä tahansa, Mehtomaa sanoo.