Alipainoisten alaikäisten turha haaveilla eläkeläiskiekosta

Eläkeläiskiekkoilijat kokoontuvat Raahen jäähallilla joka tiistai. Vaikka luisteltuja kilometrejä on takana miljoonia, riittää askissa säpinää. Ja vaihtoaition puolella tapahtuu kenties enemmän kuin kaukalossa.Mustat vastaan valkoiset, seassa kurvailee joku sininenkin. Pian vaihtoaitioon saapuu Veikko Honkavuori, päällään tumma fleece-pusakka.

– Menenkö mustien puolelle, Veikko kysyy ja tempaisee fleecen päältään.

Pusakan alta paljastuu melkein miehen itsensä ikäinen vihreä aluspaita.

– Tuolla olisi yksi keltainen pelipaita, jos kelpaa, Pekka Kuisma hymähtää hengästyneenä vierellä.

– No missä? Käy hakemassa!

– Minunko se nyt pitää hakea, Kuisma huokaa ja lähtee pukuhuoneisiin.

– Mistä minä tiedän, missä se paita on. Tuo "tuolla" on aika iso käsite, Honkavuori väittää näprätessään sinisen häkki-Jofan leukaremmiä kiinni.

– Eikö tuossa iässä saa jo pelata ilman kasvosuojaa, tiedustelen veteraanilta.

– Saa, mutta kun ei tiedä kummalle puolelle kaatuu, keltaisen sotisovan päällensä saanut Honkavuori perustelee ja hyppää kaukaloon yli 10 vuoden tauon jälkeen.

Honkavuori kirmaa kulmaan, syöttää kiekon omilleen ja tekaisee komean kuperkeikan hyökkäyspäädyn lautoihin.

– Onneksi oli kypärä päässä. Muuten olisi lähdetty ambulanssilla, kohta 67 vuotias pelimies läähättää taas vaihtoaition suojissa.

Tunnelma on letkeä, läppä lentää ja kavereille kuittaillaan armotta. Oulusta mukaan tullut Jussi Pellikka on kiekkomies vuosien takaa. Nykyisin mies luutii Nitro-Kärpissä, eli Oulun ikämiesjoukkueessa.

– Täällä on mahtavaa pelata. Raahessa on vanhempi kiekkokulttuuri kuin Oulussa. Henki on ihan älyttömän hyvä. Kukaan ei valita vaan äijät pelaa, Pellikka heittää.

Pellikka väittää pelanneensa Raahessa tapaninpäivän perinteisessä veteraaniottelussa, mikä saa Kuisman puuttumaan haastatteluun.

– Et varmana ole pelannut. Olen viheltänyt sitä peliä 15 vuotta, eikä Pellikka ole ollut mukana.

– Ole hiljaa, äläkä puutu tähän. Mää oon antanut tänä vuonna jo neljä haastattelua telkkariinkin, Pellikka heittää ja hyppää kaukaloon.

Kun Pellikka palaa vaihtoon, jatkavat ikämiehet intostaan. Lopulta molemmat ovat oikeassa: Pellikka on pelannut tapanina Raahessa, mutta ei Kiekko-Vesan ja Teräs-Kiekon ottelussa vaan Raahen Veijareiden ja Nitro-Kärppien kohtaamisessa.

Sillä välin kaukalossa tapahtuu. Alun verkkaisuuden jälkeen pääsee valkoisissa pelaava Seppo Lassila yksin läpi. Mies harhauttaa, muttei saa aikaiseksi laukausta. Minuutti myöhemmin Lassila on taas läpi. Nyt lähtee kuti, mutta maalivahti ottaa kiinni.

– Pitäisi laittaa musta paita päälle, niin voisi osua, Pekka Martinmäki arvioi.

Muutama minuutti myöhemmin Lassila ja Auvo Eilola karkaavat kahdella nollaa vastaan. Punakonemaiset klap-klapit ja kiekko pussiin. Maalintekijänä Lassila.

Eläkeläisten pelissä taistelumoraalin taso nousee ja laskee jatkuvasti. Välillä mennään hawaiji-kiekkoa, eikä kukaan viitsi puolustaa. Kun mustat pääsevät neljällä nollaa vastaan, vaatii Mikko Okkonen kurinpalautusta omilleen.

– Kympin lenkki pelin jälkeen. Menee kurvailuksi, Okkonen jyrähtää.

Okkonen tietää mistä puhuu. Puolustuspään luuta väittää, ettei häntä ole kierretty eläkeläisten vuorolla kertaakaan. Aktiiviaikoina ohi pääsi kerran yksi hyökkääjä. Kuka, milloin ja missä, ei muista kukaan.

– Pyhälän Pinne pääsi kerran melkein ohi, mutta vain melkein.

Mustalla joukkueella oli tosin tähänkin asiaan oma mielipiteensä.

– On se kierretty. Se ei ole vain huomannut, Kalevi Kallio tuumaa.

Eläkeläiset ovat

– Tää on ihan mahtavaa hommaa. Aluksi kynnys oli korkea, mutta nykyisin tätä jo odottaa. Tosi mukavaa porukkaa ja iso kiitos "Känälle" (Lassila), yli 20 vuotta pelaamatta ollut Eero Mylly toteaa.

Veteraanisäännöt tuntevat paitsion, mutteivat pitkää kiekkoa. Taklaukset ja lämärit ovat kiellettyjä ja herrasmiessopimuksen mukaan kiekon pitää liikkua.

– Täällä syötellään kaikille. Jotkut voisivat sooloilla taitojensa puolesta paljonkin, mutta kukaan ei sitä tee. Esimerkiksi Kallelan Martti on vieläkin ihan mieletön pelimies, Paavo Jyrkilä kertoo.

– Kallela on vissiin ostettu johonkin etelän isoon seuraan, kun ei ole nyt paikalla, Kalevi Kallio huomauttaa.

Jäävuorolle näyttää kärkkyvän myös alaikäisiä. Esimerkiksi viime tiistaina vaihtoaitiossa hidasta ikääntymistään manannut Vilenius (etunimeä ei paljasteta) joutui katselemaan muiden riemua siviilit päällä.

– Olen vielä alaikäinen. En fuskaa, niin kuin tuo Lintelä (Veli), joka on vielä alaikäinen, mutta ylipainoinen, Vilenius veistelee.

Selkeästi NHL:stä tutun goonin habituksen omaava Lintelä ei ole joutunut koskaan pudottamaan eläkeläiskiekossa hanskoja. Ei edes nyt, vaikka vierestä sanailtiin rumasti.

– Antaa poikien kuittailla, hyökkääjäkolossi naurahtaa.

Vileniuksen viisastelu antoi ilmeisesti vain virtaa, sillä Lintelä iski heti jäälle päästyään komean osuman lähietäisyydeltä maalin vasempaan yläkulmaan.

Selvä snaipperi goonin vartalossa.