Tanssi on tunnetila

TANSSIA Funky RE-mix: Tanssiteos Seitsemän Raahesalissa 15.4.2009. Esiintyjät: Jenna Lämsä, Anu Rytivaara, Henna Karvonen, Milja Salmela, Heli Rautio, Silja Sippala, Heini-Maria EkoluomaRaahesalin katossa välkkyy oranssi hälytysvalo samaa tahtia kaiuttimista lyövän pulssin kanssa. Seitsemän naista pompahtelee lavan vaiheilla, tutuilleen vilkutellen. He eivät lataa itseään suljettujen ovien takana, vaan samassa tilassa missä yleisökin. Siirtymää esitykseen ei juuri ole, on vain hyppäys, muutama askel.

Mustamattoinen lava on yhtä yhteistä katua, elämä levyistä. Luovan, tyhjän tilan voi täyttää vain ja ainoastaan liike.

Avausnumero Meren hetelmät! muistuttaa mistä pohjimmiltaan on kyse: hip hopista. Rennosta ja silti seitsemällä kerrottuna voimakkaasta yhteisestä energiasta. Funky RE-mix on parhaimmillaan yhdessä, jolloin ryhmästä tulee synergisesti enemmän kuin osiensa summa. Seitsemän kertaa seitsemän on sata!

Yllätyksellinen vapaus on illan nimi. Yleisö ei tiedä mitä odottaa ja koko iltaa leimaa improvisointihenkinen keveys. Aivan kuin tanssit syntyisivät itsestään, suunnittelemattomina ja vaivattomasti.

Hip hopista ryhmä irtautuu rakkausaiheeseen, kääntelee sitä eri puolilta. Välillä ballerinamaista unelmointia ja raivokkaasti päälle sylkevää. Sydän avataan selälleen koko maailmalle ja suljetaan, miltei hajotetaan palasiksi. Tunne tulee helposti lavalta katsomoon.

Sooloesitykset ovat kiinnostavia ja näyttää tanssijat yksilöinä, toisistaan paljonkin poikkeavina persoonallisuuksina. Jollakin on voimakkaampi kyky ottaa tila haltuun, joku taas valloittaa luontaisella herttaisuudellaan, jollakin on tekniikka hallussa ytimiä myöten, jollakin tunnetta pelissä niin, ettei lava tunnu tarpeeksi suurelta. Tanssijoiden keskinäinen vertailu on turhaa.

Teknisesti ryhmä on valmis. Enää tarvitaan heittäytyvämpää eläytymistä, että tunne nousisi kasvoihin asti, tulisi ulos silmistä ja suusta. Heti kun tanssijat ilmaisevat kasvoillaan joko laulaen, tai muuten eläytyen, alkaa tulla iskuja palleaan. Joihinkin numeroihin uhmakas yksi-ilmeisyys sopi, mutta pääsääntöisesti kaipasin eloa kasvoihin.

Rohkeita rajanylityksiä ryhmä tekee tämän tästä. On huumoria, lavantakaista elämää hauskasti havainnollistava numero ja päiväkirjamaista kerrontaa. Parissa numerossa ryhmä peuhaa täysin tanssiteatterin tontilla uskaliaasti, virkistävästi ja onnistuneesti.

Heini-Maria Ekoluoman ryhmäkoreografiat ovat monipuolisia, kiinnostavia ja pystyvät ilmaisuun, jossa liike muuttuu kokonaisvaltaisemmaksi tarinaksi, saa sanat ja välittää muutakin kuin energiaa.

Soolokoreografiat pysyvät hallussa, eivät hajoa eivätkä leviä käsiin, vaan luovat täydellisiä pienoismaailmoja, hetkessä syttyviä, hetkessä sammuvia, mutta voimakkaasti palavia.

Täysimittaisen tanssiesityksen tekeminen on vaatinut ryhmältä ja sen tukijoukoilta valtavasti työtä. Yleisön reaktioista, silmien pyyhkimisestä ja onnellisesta huokailusta päätellen tulevia tanssijanalkuja syntyi keskiviikkoiltana kymmeniä.