Odottavan aika on pitkä

Pahantuulinen kalastaja kiskoo Varvin edustalla verkkoja ylös jään alta. Vasta vuorokauden ehtivät olla, ja heti rupesi pukkaamaan vettä jäälle. Kiukku lauhtuu hieman, kun verkosta nousee ensimmäinen kala. Hellapuun mittainen hauki.

– Hauki on maukas kala. Sen kun voissa paistaa niin ei paremmasta väliä, Männistön Lasse suunnittelee vesi kielellä.

Yksi siikakin tulee malliksi. Ja muutama ahven. Siinäpä se sitten onkin. Saaliskalat laitetaan tarkasti talteen: tämä pyyntimies ei jätä Ahdin anteja jäälle retkottamaan.

– Lujassa on kalamiehen leipä tämmöisenä talvena. Kun ei saa merta jäätymään vaikka mikä olisi. Tuulla meuruuttanut vain koko syksyn ja jäähdyttänyt vedet. Ei kalat sellaisesta tykkää. Kauas syvänteisiin menevät, pyyntien ulottumattomiin.

Jää tuntuu notkahtavan jalan alla. Ei kai...?

– Kannattaa katsoa mihin astuu. Jää on vielä ohutta. Uutta lunta tuli taas pahimmoilleen falskeja paikkoja peittämään. Tuossakin on sula paikka.

Kalastajan käsi osoittaa veden tummentamaa aluetta, joka on vain muutaman metrin päässä.

Tuuli puhaltelee etelästä eikä pakkastakaan liene monta astetta. Avannon ääressä tulee kuitenkin äkkiä vilu. Paitsi kalastajalla.

– Tämä nyt vielä mitään ole, kalamies murahtaa ja irrottelee paljain käsin verkkoon tarttuneita leviä.

Verkot sujahtavat jätesäkkiin parempia pyyntikelejä odottamaan.

– Saisi tulla edes sen verran talvea, että pääsisi kunnolla pyyntiin. Eihän lystimpää hommaa olekaan. Moni muukin on sen huomannut. Eläkeläisukkoja on yhä enemmän ja monet tykkäävät värkätä kalastuksen parissa. Aina tämä kaljoilla istuskelun voittaa, Lasse Männistö tietää.