Jälki-istunnot: istumista vai hinkkaamista?

Opettajien ammattijärjestö OAJ on ehdottanut, että jälki-istunnot korvattaisiin koululaisten suorittamilla työpalveluilla. Opetusministeri ei lämpene esitykselle, jossa työ katsotaan rangaistukseksi.

Kuitenkin useissa Suomen kouluissa tilanne on sama: jälki-istunnot turhaannuttavat sekä oppilaita ja opettajia. Istunnot työpäivän päätteeksi kuluttavat opettajan aikaa ja ovat paljastuneet käytännössä tehottomaksi. Pinttynyt pahantekijä ei niitä säikähdä.

– Muistan kauhulla, miten lukukauden lopulla saattoi oppilaalla olla valtavat määrät istumattomia tunteja. Pahimmillaan niillä pääsi vain kerskailemaan kavereille, kuka on jälkkäreiden kunkkku. Niitä ei otettu enää todesta ja ne ovat rangaistusmuotona menettäneet tehonsa, linjaa Merikadun koulun rehtori Virpi Aho, jonka koululla on käytetty asteittaista kasvatuskeskustelua rangaistusmenetelmänä jo kotvan aikaa.

Asteittaisen kasvatuskeskustelun ideana on laittaa nuori ajattelemaan käytöksensä jälkiä ja ottamaan vastuuta teoistaan. Perinteiden tunnin lusimisen sijasta koulu ilmoittaa koululaisen rikkeestä kotiin ja kutsuu vanhemmat tarvittaessa yhteiseen keskusteluun. Jos tämä ei tepsi, seuraa keskustelua koulupsykologin, ja äärimmäisissä tapauksissa sosiaalitoimen kanssa.

– Ymmärrän hyvin, miksi erilaisia rangaistukeinoja mietitään, Aho jatkaa.

– Opettajat ovat menettäneet uskonsa perinteiseen jälki-istuntoon. Mutta työpalvelua en sellaisenaan ottaisi rangaistusmuodoksi käytäntöön.

– Eri asia on, jos oppilas on itse sotkenut tai rikkonut paikkoja. Viimeksi laitoin oppilaan siivoamaan alakäytävään kaadetun roskiksen, Aho muistelee.

Saloisten koulussa on toteutettu samaa, keskusteluun perustuvaa menetelmää viime keväästä asti.

– Jälki-istunto ei enää palvellut tarkoitustaan, kertoo rehtori Timo Nauha.

Ruukin yläkoululla oppilaat korjaavat itse aiheuttamat vahinkonsa, mutta käytössä on vielä perinteinen jälki-istunto.

– Kyseenalaistaisin rangaistuksen korvaamisen työllä, toteaa Ruukin koulun rehtori Raili Lampela.

– Meillä ilmoitetaan kotiin jälki-istunnoista ja niissä valvoja keskustelee tapahtuneesta sekä yleisesti ja henkilökohtaisesti oppilaiden kanssa. Tarkoitus on saada oppilas ajattelemaan, Lampela tiivistää.

Oppilaat eivät ole vakuuttuneita keskustelun tehokkuudesta. Merikadun koulun oppilaat Riku Aho, Jesse Kiviniitty ja Eetu Viinikka näkevät perinteisen jälki-istunnon parempana ratkaisuna rikkeeseen.

– Ei jaksa keskustella. Yksin mietin paljon enemmän asioita läpi, vakuuttaa Aho, joka mainitsee käyneensä läpi molemmat rangaistusmuodot, istumisen ja keskustelun.

– Keskustelussa ollaan 5-10 minuuttia ja se on sitten ohi. Siitä ei tule edes sanktioita, pojat selvittävät.

Istumisen muuttamisen työpalveluksi pojat tyrmäävät jo kättelyssä.

– Me ei mitään vessoja ruveta siivoamaan. Jos itse sotkee, niin sitten siivoa, mutta ei muuten, perustelevat pojat.

– Vessan siivoaminen tuntuisi häpeärangaistukselta, Viinikka lisää.