Paloiteltu kouluruoka

RUOKA Saloisten koululla tarjoiltiin kalaperunavuokaa. Mitä koululaiset itse asiassa söivät?

Kouluruoka on ikuisuusaihe, joka ei tunnu sulavan suosioilla. Nyt erityisen tarkkoja ollaan ruuan alkuperästä ja sen sisältämistä lisäaineista. Koulu - ja joukkoruokailu ei ole siitä poikkeus.

Saloisten koulun keittiön emäntä, Maija Silvola, esittelee mielellään lounaaksi tarjotun kalaperunavuoan raaka-aineet. Kalan toi Pattijoen kalatuote Annunen, joka puolestaan osti sen tuoreena norjalaiselta viljelijältä.

Perunat välitti oululainen Tuoretalo, joka osti ne Kannuksesta säilöttynä ja viipaloituna. Salaatin pääraaka-aineet, punajuuren mausteliemessä ja omenan pakasteena, toimitti Kesko. Kalaliemen ainekset Silvola keittää jauheesta, jonka kyljessä lukee ”laktoositon, ei aromivahventeita”.

– Tämä tuote oli muita liemikuutioita kalliimpi, mutta halusin sen, koska siinä ei ole lisäaineita. Niiden kanssa olen tarkka, kertoo Silvola, jonka keittiöltä ruoka-annoksia lähtee päivittäin vähintään yhdeksään lähialueen laitokseen.

– Koululounas on yksinkertaista ja terveellistä perusruokaa, jonka pitää miellyttää kaikkia, yksivuotiaasta ylöspäin. Emäntä voi kuitenkin vaikuttaa pienillä valinnoilla kokonaisuuteen, Silvola perustelee.

– Eilen tarjoilin lihakeittoa, jonka keitin tuoreesta lihanpalasta. Jauhelihan kypsennän myös itse. Useissa suurkeittiössä sekin tulee valmiiksi paistettuna.

Kouluruuan tasoa perustellaan usein rahan ja työresurssien mittareilla, mutta lopputuloksessa maistuvat myös vallitsevat asenteet. Esimerkiksi yleinen huoli aromivahventeiden terveydestä sai aikaan sen, että niiden käyttö on nyt lähes tulkoon lopetettu laitoksissa.

1990-luvulla suurkeittiöissä vallitsi oikea einesten buumi. Koululaisten lautasille päätyi usein teollisia pihvejä ja laatikoita. Nykyisin eineksiin pyritään turvautumaan vasta viimeisenä vaihtoehtoina, vaikka keittäjien määrä on puolittunut useimmissa kouluissa.

– Kiire vaivaa koulukeittiöitäkin, ja välillä on turvauduttava valmiiseen, Silvola mainitsee.

Joskus tarvitaan vain opittujen normien kyseenalaistamista. Helpoimman tien välttämisellä voi saada aikaan yllättäviä tuloksia.

– Keittäjä Honganpalosta soitti minulle ja kysyi saako hän hyödyntää ruuanjämiä leivonnassa. Sanoin, että totta kai! Koululaiset saivat ylijääneestä perunamuusista seuraavana päivänä tuoreita perunarieskoja ja nyt siellä leivotaan joskus sämpylöitäkin. Tällainen asia ei ole itsestäänselvyys, toteaa Silvola.

Ruokapalvelupäällikkö Pirjo Autio kertoo, että yhden raahelaisen kouluruoka-annoksen hinta on 2,35 euroa. Tähän hintaan sisältyy elintarvikehankinnat, palkat, kuljetukset ja muut kustannukset.

– Annoksen hinta ei ole 70-80 senttiä, kuten usein virheellisesti luullaan, Autio kommentoi.

– Hinta voi olla vielä korkeampi lukioissa.

Autio lisää, että Raahen koulut noudattavat valtakunnallisia ravitsemissuosituksia. Autio kertoo ostavansa muun muassa kaalin ja marjat lähituottajalta, mutta läheskään aina se ei ole mahdollista, koska suurkeittiöille jalostetuista lähituotteista on pulaa. Aution mukaan lähi - ja luomuruoan hankintaa hankaloittaa myös omavalvontalaki.

– Tältä alueelta ei löytyne lihantuottajaa, joka voisi vastata tarjouspyyntöön siinä muodossa, että se kattaisi meidän tarpeemme, Autio huomauttaa.

Kommentoi. Pitäisikö kouluruoan olla lähiruokaa tai mahdollisimman luomua? Vai onko hinta-laatu -suhde nykyiselläänkin ihan kohdallaan?