”Amnesia, hällä on amnesia”
- Jos rakastat -elokuvan pääparina uudet kasvot Chike Ohanwe ja Elli Vallinoja.
ELOKUVAT Jos rakastat: Neil Hardwick Suomi 2009
Ministeri Harri Helmisen (Taneli Mäkelä) tytär Ada (Elli Vallinoja) menetti pikkutyttönä äitinsä rattijuopon aiheuttamassa kolarissa.
Tytär on kasvanut lähestulkoon tätiensä Marja-Leenan (Satu Silvo) ja Hannan (Meri Nenonen) hoivissa, isä kun on poliitikonuransa takia koko ajan menossa. Ylioppilasbileiden huumassa Ada nappaa kavereidensa pillereitä, varastaa auton ja ajaa kolarin, jossa muuan nigerialaissyntyinen maahanmuuttaja loukkaantuu vakavasti.
Kolarin seurauksena hän myös menettää muistinsa. Erinäisten sattumien kautta Ada saa töitä sairaalan siivoojana ja ystävystyy siellä räväkkään hoitajaan Merviin (Jenni Hakala). Kuinka ollakaan, Ada rakastuu myös erääseen tummapintaiseen poikaan, Toni Adebayoon (Chike Ohanwe). Paha vaan, että se on juuri tämän Tonin isä, joka makaa sairaalassa Adan takia
Kotibrittimme Neil Hardwick on kunnostautunut pitkällä urallaan television ja teatterin saralla. Tämä hänen esikoispitkänsä on musiikkielokuva, joka ammentaa löyhästi Sakari Topeliuksen Adalmiinan helmi-nimisestä sadusta.
Kotimainen pop ja iskelmä ryydittävät tarinankerrontaa oivasti, tekijätiimi on tarkkaan kuunnellut laulujen sanoitukset. Hauskimmasta osuudesta vastaa Jukka Virtanen, joka on rustannut Lapponia-viisun sanat uusiksi.
Muutoinkin kappaleet on sorvattu uuteen uskoon ja näyttelijät suoriutuvat laulu- ja tanssiosuuksistaan varsin hyvin, eritoten Sarah Kivi Eppujen Joka päivä ja jokaikinen yö -laulussa. Olkaapa tarkkana laulukohtauksien aikana, lähes kaikissa niissä vilahtaa joku lauluntekijöistä statisteina.
Pääpari on ensikertalaisena ihan luonteva. Liekö ansio käsikirjoituksen vai Hardwickin, harvemmin on nähty monikulttuurisuus näin luonnollisena osana meikäläistä elämää elokuvassa. Mutta Neil ei olisi Neil, jollei mukana olisi paria heittoa meille suomalaisille.
Ja muuten, näköjään tuotantoportaassa on vihdoin havaittu se tosiseikka, että kotimaisen elokuvan on tullut aika laajentaa repertuaariaan. Ei kaiken pidä olla komediaa, perhedraamaa tai historiallisia henkilökuvia. Suomi-elokuva kaipaa lisää eri genrejä, mistä tämäkin on rohkea esimerkki.
*****
