Ruusunen pysyi vaivoin kasassa

TEATTERI Oulun kaupunginteatteri: Prinsessa Rosa Ruusunen. Ensi-ilta 22.1.2010. Käsikirjoitus: Pirjo Riitta Tähti. Ohjaus: Iiris Rannio.

Siitä hetkestä kun Teatteri Oulu -lehti kolahti luukusta ihanine vaaleanpunaisine prinsessakansilehtineen, alkoi monessa kodissa malttamattoman huokailun säestämä odotus.

Rima olikin ensi-iltaan mennessä ehtinyt kivuta varsin korkealle. Ihana, kunnon satu isolle näyttämölle - wau! Tulisiko tästä nyt jo lähes legendaariset mitat saavuttaneen Mestaritontun seikkailut -näytelmän ylittäjä?

Ei tullut. Tuli monenkirjava herkkutarjotin, josta sai nappaista muutamia mukavia ja näyttäviäkin herkkupaloja, mutta osa jäi koskemattomaksi.

Mahdollisuus hukattiin. Todelliseen vaaleanpunaisen satuhuumauksen sijaan näimme kompuroivan käsikirjoituksen, joka yritti olla nokkela aikuisten suuntaan ja hauska lasten suuntaan. Tässä tasapainoilussa näytelmä onnistui vain paikoin. Modernisointi meni välillä liian pitkälle.

Lapsille kirjoittaminen on vaikeaa. Pikkunäppäryyksien sijaan pitäisi luoda kokonainen maailma, eikä hämmentää pikkuväkeä oudoilla käsitteillä. Kuinkahan moni salin pikkuprinsessoista esimerkiksi ymmärsi kotiin lähtiessään, mikä oli se "etiketti", josta jauhettiin kyllästymiseen asti.

Suuri näyttämö on harvoin näyttänyt Oulussa näin vaaralliselta kuin nyt. Näyttelijät tuntuivat hukkuvan autioon lavastukseen ja varsinkin kahden hengen kohtaukset kuolivat jo ihan valtaisan tilan takia. Odottelut ja seisoskelut eivät tilannetta kohentaneet.

Visuaalisuus olisi voinut pelastaa paljon. Kun tietää millainen valokalusto talossa on, ihmetytti kun tekniikkaa ei enemmän käytetty tunnelman ja sen paljontoivotun sadunhohtoisuuden luomisessa.

Lavastus näytti kömpelöltä, kolhosti tönöttävä linnarakennelma oli tylsä ja lattia merkillisen tummankirjava. Ruokapöydällä ei ollut muuta virkaa kuin toimia barokkihenkeen puettujen soittajien piilopaikkana. Soittajat olisivat voineet olla paljon enemmän framilla.

Moneen kertaan kehuttu puvustaja Pirjo Valinen oli nyt saanut aikaan hämmentävän pukukokonaisuuden, joka kylläkin oli linjassa modernin ja vanhanaikaisen välimaastossa keinahtelevan käsikirjoituksen kanssa. Sinänsä mainiot haltijattaret muistuttivat lähinnä joulukoristeita valokaapeleilla valaistuine pukuineen.

Näytelmän valopilkkuja oli Tatu Mönttisen vauhdikas ja herttainen apupoika Aatu, prinsessa Rosa Ruususen eli Anne Syysmaan kaunis lauluääni. ;ainiot hovirouvat Hortensia (Liisa Toivonen), Petunia (Anneli Juustinen) ja Atsalea (Riitta Toropainen) ja Hovimestari Holger oli näytelmän kulussa tärkeä, tapahtumia eteenpäin vievä hahmo, jota Pentti Korhonen komeasti tulkitsi. Korhosella oli ensi-illassa ilmeisesti ääni hukassa, koska hänen repliikkinsä tulivat nauhalta Timo Reinikan lukemina. Ei se mitään, mutta se, että Korhonen ei liikuttanut suutaan repliikkien mukana, näytti todella oudolta.

Oulun Tähtisirkuksen nuoret olivat liikuttavia, erityisesti yksipyöräistään suu auki polkeva Roni Heimo. Kerta toisensa jälkeen näytelmän kuolleita kohtia paikkaamaan marssiva sirkus ei kuitenkaan ollut mikään riemupläjäys tai kerta kerralta esityksiltään huikeampi, mutta pääasia, että pikkuväki tykkäsi.