Paneeli avasi teatterin ydintä
- Teatterialan ammattilaiset Heta Haanperä (vas.), Sanna Heikkinen ja Eero Schroderus vastasivat myös kysymykseen, miksi teatteria pitäisi käydä katsomassa.
TALVITEATTERI Esittävän taiteen ammattilaiset pudistelivat teatterin tekemistä monelta eri kantilta Talviteatteripäivien yhteydessä järjestetyssä paneelikeskustelussa.
Kun kulttuurin käyttäjä kävelee teatteriin, nauttii esityksestä ja poistuu tyytyväisenä, hän ei varmaankaan tule ajatelleeksi, mitä kaikkea kulissien takana on tapahtunut ennen valmista näytöstä.
Ohjelmiston valinnan kanssa tuskailevat niin harrastelevat kesäteatterit kuin alan rautaiset osaajatkin; Omia käsikirjoituksia halutaan esittää, mutta löytävätkö ihmiset paikalle? Lämpeneekö yleisö tunnetulle ja kenties useamman kerran nähdylle näytelmälle? Onko teatteri näyttelijöitä vai katsojia varten?
– Jos aihe kiinnostaa sen tekijää, se varmasti kiinnostaa myös ihmisiä. Teatterin tekeminen on palveluammatti, totesi Kajaanin kaupunginteatterin alueteatterituottaja Sanna Heikkinen varmasti.
Samoilla linjoilla oli myös paneelin kaksi muuta keskustelijaa, Oulun kaupunginteatterin ohjaaja Heta Haanperä sekä Suomussalmelaisen Retikka-teatterin isä Eero Schroderus.
– Usein teattereissa hoetaan mantraa, että oikeaa taidetta tehdään pienellä näyttämöllä vähälle yleisölle ja suurella puolella esitetään hömppää massalle. Suurta näyttämöä pelätään suotta. Sinne voisi viedä monologia ja kahden ihmisen teatteriakin, joka hyvin tehtynä kiinnostaisi yleisöä varmasti. Isot näyttämöt kaipaavat vain rohkeutta, Haanperä linjasi.
Vireä keskustelu heräsi myös harrastajateatterista, johon kaikilta kolmelta panelistilta löytyi kosketuspintaa.
– Harrastajateatteritoiminta on meillä Suomessa melkoinen ilmiö ja sillä on myös yhteiskunnallinen merkitys. Vuosittain sadat tuhannet ihmiset saavat iloa harrastajateatterista, joko näyttelijänä tai katsojana. Tekijälleen se antaa paljon ja kokoaa monenlaisia eri ihmisiä samaan ryhmään; hullut ja huorat ovat samassa seurassa, vääräleuka Eero Schroderus piirsi kuvaa.
– Hyvä näyttelijä voi olla kouluja käymätön harrastajakin. Mielestäni teatteritaiteilijana olemisen ainoa kriteeri on into ja halu olla aiheen kanssa ja jakaa se yleisölle. Harrastajateatterin tekijöiden heittäytyminen, innostuneisuus ja välittömyys on upeaa, Haanperä iloitsi.
Bio Huvimyllyn penkeille olisi sopinut enemmänkin kuulijoita seuraamaan paneelikeskustelua. Vähälukuinen kuulijakunta sai kuitenkin varmasti uusia ajatuksia teatterimaailmaan alan ammattilaisilta.
