Mitään ei saa heittää pois
- Tuula Lehtonurmi (edessä) ja Soili Lankia asettelevat morsiusparia paikalleen. Kuvat: Anna-Tuulia Hautala
MINIMAAILMA Nukkekotinäpertäjät asettelivat uuden näyttelynsä Wanhan Apteekin ikkunoihin lauantaina.
Nukkekotinäpertäjät on minimaailmaan hurahtaneiden harrastuspiiri, joka on toiminut jo 10 vuotta.
– Näyttelyitä pidämme, jotta ihmisille saadaan katselemista ja itse saa harrastaa, kertoo epävirallisen yhdistyksen perustaja Paula Pirinen.
Näyttelyitä Nukkekotinäpertäjät ovat järjestäneet miltei perustamisesta asti kahdesti vuodessa. Tämänkertainen näyttely pysyy Wanhan Apteekin ikkunoissa elokuun puoliväliin saakka.
Jäseniä näpertäjissä on kymmenkunta.
Näyttelyssä on kolme eri teemaa, koska ikkunoitakin on kolme. Keskimmäisessä ikkunassa on päätapahtuma eli kesähäät maalaistalon pihalla 1920-luvulla. Vasemmanpuoleisessa ikkunassa on ruotsalainen Lundby-talo 1960-1970-luvuilta. Oikeanpuoleiseen ikkunaan on koottu kaikkea, mitä harrastajat ovat vuosien aikana tehneet.
– Kesähäät ovat yhteinen projekti, johon miltei kaikki ovat tehneet jotakin. Aloimme suunnitella sitä puoli vuotta sitten, Pirinen selittää.
Aiempien näyttelyiden teemoina ovat olleet esimerkiksi markkinat, sauna, seminaariluokka sekä uudenvuoden tanssiaiset.
Ennen näyttelyn pystyttämistä tehdään harjoituskuvaelma ja mietitään, mitä pitää tehdä ja mitä on jo valmiina.
– Teen kaiken suurimman osan itse, mutta olen myös tilaillut tavaroita Saksan eBaysta, Pirinen kertoo.
Pirinen sai ensimmäisen nukketalonsa 37-vuotiaana, mutta hän keräili minitavaraa jo ennen sitä.
– Teen aina jotakin, Pirinen hymyilee.
Näyttelyä olivat pystyttämässä myös Tuula Lehtonurmi, Anja Ukonaho sekä Soili Lankia. Lehtonurmi on harrastanut nukkekoteja kolme vuotta.
– Tykkään tehdä talonpoikaistyylin huonekaluja pehmeästä balsapuusta, Lehtonurmi valaisee.
Minimaailmaan tutustuttuaan huomaa, ettei mitään saa heittää pois.
– Tämä on halpa harrastus, koska miltei kaiken voi käyttää uudelleen nukkekotimaailmassa. Voi tavaroita tietysti ostaakin, mutta niitä on mukavampi tehdä, Lehtonurmi myöntää.
Soili Lankia löysi harrastuksensa 1990-luvun loppupuolella.
– On hienoa luoda kokonainen maailma, Lankia kertoo.
Myös Lankia näkee jatkuvasti asioita, jotka sopisivat nukketaloon.
– Rautakaupan kalastusosastolta löytyy kaikkea mielenkiintoista, Lankia jatkaa.
Kotonaan Lankialla onkin käyttöä odottavia osasia neljä keskikokoista laatikollista.


