Topakka ja tarkka Anna

MUISTELU Nuori Anna veistoksen esikuva, kirjastonhoitaja Anna Mustonen arvosti ja kunnioitti työtänsä ja edellytti samaa myös asiakkailta. Näin muistelee Paula Pirinen, ”se seuraava kirjastotäti”.

– Ensimmäinen muistikuvani Anna Mustosesta on kouluajalta 50-luvulla. Kapusin ystävättäreni kanssa kopisevat portaat museon toiseen kerrokseen, sokkeloiseen ja harmahtavaan kirjojen maailmaan. Harmahtavaan siksi, että kirjoista suurin osa oli keskiharmaissa irtopäällisissä. Ne käsittääkseni pestiin aika ajoin.

– Siinä pyöriskeltiin nuortenkirjahyllyjen tienoilla, ja jostakin syystä meitä rupesi naurattamaan. Mutta tirskumiselle tuli äkkiloppu, kun pieni ja topakka kirjaston täti piti meille tiukan puhuttelun: kirjastossa piti käyttäytyä hillitysti. Anna Mustonen vaati myös kohteliaisuutta. Jos lapsi tai nuori ei tervehtinyt sisään tullessaan, hän sai palata ovensuuhun sanomaan hyvän päivän.

Seuraavan kirjastotädin osuus Annan Mustosen työn jatkajana alkoi vuonna 1968.

– Tipahdin kirjastonhoitajan tuoliin suoraan, sillä mitään konkreettista vaihtotapahtumaa ei ollut. Anna Mustonen oli ollut sairaslomilla ennen eläkkeelle siirtymistään. Tapasimme myöhemmin yksityisesti, kun sain kutsuja Annan ja hänen sisarensa Katrin kotiin Yritysperän siniseen taloon.

– Kyläilyillä Annan ja Katrin luona sain kuulla värikkäitä tarinoita uudesta hienosta kirjastosta Pekkatorilla, samoin Raahen entisestä elämästä ja raahelaisista. Anna istua nökötti puusohvassa pikkuinen koira vierellään. Sain kuulla, että Anna oli tehnyt paljon kirjaston töitä omalla ajallaan kotonaan, Katri apunaan. Myös seminaarilaiset auttoivat kirjojen päällystämisessä ja varsinkin satutuntien pidossa. Satutunti oli aina suuri tapaus, ja se valmisteltiin huolella. Katri-sisar täydensi tarinointia, ja muistan hänen motkotuksena, kuinka hänen tehtävänsä oli ollut päärmätä käsin kirjaston verhot. Ompelulankaan ei ollut kirjastolla varaa, joten Mustosen tytöt ottivat omistaan.