Hiihto-oppia pingviinien tapaan
- Marjut Finska-Bezerra, Inka Anolin, Niko Anolin ja Tuomas Hirsikorpi näyttävät, miten pingviinikävely lopulta oikein sujuu.
LIIKUNTA Tiistai-ilta, kello iltakuuden ja -seitsemän välillä. Ollaan Kopsan seurantalon vaiheilla.
Pellolta, lähes täydestä pimeydestä, kuuluu lähes luonnoton ääni: lapset laulavat Hämä-hämä-häkki-kiipes langalle.
Lähestyn ääntä ja totean, että mikäs tämän luonnollisempaa. Lapset taapertavat sukset jalassa kuin letkajenkkaa, toisiaan vyötäisistä kiinni pitäen ja laulavat. Lumeen syntyy tarmokasta kalanruotokuviota.
Meneillään on pingviinikävely, joka on juuri niin hauskan näköistä kuin on kuuloistakin. Hauskanpidon ohella siinä opitaan tasapainoa luisteluhiihtoa varten.
Tikkalan koulun liikuntakerhoa vetävä Laila Finska-Linna toteaa, että eipähän ainakaan tule tympäännystä hiihdon harjoittelussa.
– Jos opettaisin koulussa hiihtoa, en ainakaan aloittaisi perinteisen tyylin opettamisella, hän sanoo.
Kun lähes kaikki suksetkin ovat nykyään luistelusuksia ja harva nuori jaksaa puskea perinteiseen tyyliin pitkin latua, on tasapainoharjoittelu paikallaan.
Pingviinin ohella toinen hiihdonopetuksessa hyödyllinen eläin on sammakko. Siinä annetaan suksien v-asennon levitä leviämistään, kunnes on pakko hypähtää ja laittaa sukset taas yhteen.
– Tämä kehittää myös tasapainoa kun joutuu kaukaa ponnistamaan.
Sekä pingviini että sammakko näyttävät sen lajin urheilulta, että sopisivat hyvin vaikka minkä työyhteisön ulkoilupäivän tai saunaillan ohjelmaksi. Laila Finska-Linna on samaa mieltä.
– Kaikessa liikkumisessa oleellisinta on, että se on hauskaa.
Ja vanhat lastenlaulutkin elpyvät siinä sivussa...
Tikkalan koulun liikuntakerho tiistaisin Kopsassa, keskiviikkoisin Tikkalassa ja hiihtoloman jälkeen torstaisin Ylipäässä.
