Laskemisen riemua
- Mikaeli Nissilä näyttää mallia, kuinka mäkeä oikeastaan lasketaan.
- KUVAT
LASKIAINEN Lumi pöllyää, kun 3-vuotiaan Mikaeli Nissilän liukurimatka stoppaa yllättäen. Poika ravistelee pahimmat lumet päältään ja kapuaa vauhdilla takaisin mäen päälle punaiset posket helottaen.
Toinen yritys päättyy yhtälailla kuperkeikkaan.
– Se kävi kipeää, Mikaeli toteaa ja kurtistaa kulmiaan.
Kipu ei kauaa poikaa vaivaa, sillä pienen hetken päästä Mikaeli nappaa liukurin käteensä ja juoksee nauraen takaisin mäen huipulle.
Poiskaan hän ei malta pysyä, sillä mäki on Mikaelin mielestä aika kiva. Justus ja Jasu Jauholakin ovat samaa mieltä Mikaelin kanssa.
– Siihen ei tarvita isoja mäkiä, että lapset viihtyvät, Tiina Jauhola naurahtaa, kun pojat tulevat alas Pattijoen pappilan pihalle nousseesta mäestä vuoron perään.
Mäen laskemisen lisäksi poniajelu kuuluu lasten ohjelmaan seurakunnan järjestämässä laskiaisriehassa. Valkoinen poni on saanut kirkon edustalle jonon jännittyneitä, nauravia, säihkysilmäisiä ja punaposkisia lapsia, jotka odottavat innolla poniajelua.
Mikaeli ei silti siihen porukkaan kuulu. Häntä eivät hevoset suuremmin kiinnosta. Mäen lasku ja makkaran syöminen on hauskempaa.
– En tykkää hevosista, Mikaeli tuhahtaa.
– Tykkään vaan katsoa niitä, hän selventää ja siirtää huomionsa muualle laskiaisriehan tapahtumiin.
