Kiire ja kipu pois

SAATTOHOITO Hyvä kivunhoito on perusoikeus. Saattohoidossa kipujen lievittäminen on erityisen tärkeää. Myös kiire tulisi voida jättää saattohoitohuoneen ulkopuolelle.

Terminaalivaiheen hoidon käytäntöjä pohdittiin paikallisen Tehyn ja Superin järjestämässä koulutus ja keskustelutilaisuudessa Raahessa viime viikolla.

Kiire ja stressi eivät saisi heijastua enää potilaille ja heitä hyvästeleville omaisille. Raahen sairaalan uudistetuilla osastoilla saattohoitopotilaille on onneksi rauhallisemmat huoneet.

– Koskaan ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että viipyy saattohoitopotilaan luona pitempään, toteaa sairaanhoitaja Irma Haapaniemi kollegoilleen.

Anestesialääkäri Anita Saariaho muistuttaa, että potilaille on kaikissa tilanteissa taattava riittävä kivunhoito ja yksilöllisyys.

– Kivulla ei ole mitään hyödyllistä tarkoitusta. Se on aina sairauden ja häiriön merkki. Edes synnytyskivut eivät hyödytä mitään, hän sanoo.

Hän korostaa, että hyvä kivunhoito on jokaisen potilaan perusoikeus.

– Vain ihminen, joka on kipeä, tietää kipunsa asteen, ja eri ihmisillä on erilaiset kyvyt sietää kipuja.

Tutkimusten mukaan muun muassa ihmisten, joilla on kyvyttömyys ilmaista tunteita, on vaikeampi kestää fyysistä kipua.

– Aina on kuitenkin valittava sellainen kivunhoito, jolla saadaan maksimaalinen kivuttomuus. Huono hoito on aina kaikkein kallein vaihtoehto, sanoo Saariaho.

Sairaalapastori Marja-Liisa Matala painottaa, että kiireetön läsnäolo saattohoitohuoneissa on tavattoman tärkeää.

Hyvän hoidon päätteeksi on taattava myös hyvä elämän päättyminen rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä, jossa myös omaisilla on mahdollisuus rauhassa viipyä.

Matala muistuttaa, että myös omaisten olosuhteet on oltava kunnossa, kunnon tuolit ja sänky ovat hänen mielestään itsestäänselvyys.

Omaisten ei tulisi joutua kantamaan huolta hoitohenkilökunnan jaksamisesta. Tilanne kiireisillä osastoilla saattaa nimittäin Matalan mukaan johtaa siihenkin, että omaiset huolehtivat hoitajien voinnista.

Sairaalapastori on mukana hengellisissä tarpeissa, joita voi potilaiden lisäksi olla omaisilla. Matala rohkaisee anteeksi pyytämiseen ja antamiseen, jos sellaiseen on tarvetta.

Hän kehottaa myös keskustelemaan potilaan kanssa valmiiksi toiveet hautajaisista ja hautapaikasta ja muista potilaan viimeisistä toiveista.

Hän kertoo myös olevansa tarvittaessa tukena, jos omaisilla tai potilaalla on asioita, joista on vielä puhuttava tai asioita, joita on vielä yhdessä itkettävä tai muisteltava.

Usein ulkopuolinen henkilö voi olla apuna, jos asianosaisten on vaikea ottaa joitain asioita puheeksi.

– Saattohoito on viimeinen yhteinen aika, joka kuolevalla ja omaisilla on, hän muistuttaa ja sen takia siihen ei voi koskaan suhtautua liian vakavasti ja huolella.