Ikituore 175-vuotias

Kalevala Kalevalan 175 -vuotisjuhla Paavolan nuorisoseuralla sunnuntaina oli ilottelua ja irrottelua.

Juhlassa panivat parastaan sekä paikalliset että vieraat ohjelman esittäjät. Kun Paavolan nuorisoseuran puheenjohtaja Aimo Hilakivi vielä tervehdyssanoissaan pyysi runsasta yleisöä olemaan kuin kotonaan ja nauttimaan kahvipöydän antimista, oli juhlatunnelma välitön ja hyvin kalevalainen.

Kalevala taipui moneen niin lapsilta kuin aikamiehiltäkin. Terttu Mällisen ohjaamat nukketeatterit ja lauluilottelu, jonka esittivät Aikaset miehet Vuokko Heikkilän johdolla, olivat luovaa irrottelua puhumattakaan Hannele Mällisen 7-veljeksen Venlasta rehevänä ja kotiseutuun istutettuna.

Annos oikeaa juhlamaustetta oli oululaisen vieraan Liisa Hautamäen oma runo Paimen prinsessa Etelä-Pohjanmaan murteella. Myös toiminnanjohtaja Timo Nevanperän juonto, joka lopussa intoutui peräti omaksi kalevalaiseksi värssyksi ja Maila Vuokilan esittämä Kalevalan Aino korostivat päivän teemaa.

Juhlapuhuja kulttuurijohtaja Tuure Holopainen aloitti puheensa lainaamalla Kerttu Kastellia: Eivät ilmansuunnat johda mihinkään.

– Kerttu Kastellin säepari hahmottaa taiteellisen pelkistetysti kansainvälistyvää, hämmentävää maailmaa, johon olemme joutuneet. Me katselemme kaikkiin ilman suuntiin, mutta ne eivät ole tärkeitä vaan juuret. Ne pitävät meidät pystyssä, sanoi Tuure Holopainen vakuuttavasti.

Holopainen korosti Kalevalan keskeistä merkitystä sekä kansallisen itsetunnon kohottajana että kansallisen taiteen ehtymättömänä aihepiirinä, jonka Lönnrotin 175 vuotta sitten aikaan saama Kalevala jo silloin todisti.

– Kalevala osoitti, että suomalaisilla oli kreikkalaisten ja keskieurooppalaisten sivistyskansojen kulttuuriin verrattava myyttinen, suulliseen runoperinteeseen tallentunut mahtava menneisyys. Se nosti itseluottamusta ja antoi uskoa, että suomalasilla oli kaikki edellytykset kehittyä sivistyskansana, sanoi Holopainen.

Hän muistutti, että Kalevalan aika ei vieläkään ole ohi.

– Kalevalalla on annettavaa paljon tämän päivän ihmisille sekä taiteeseen että laajemmin kulttuuriin. Kansallisromanttisen perinteen uudistamisen aloittivat Paavo Haavikko ja Kalle Holmberg noin 30 vuotta sitten ”Rauta-aika” eeppoksella, joka ravisteli myyttejä ja nykyaikaisti henkilöitä. Myöhemmin Kullervo-ooppera teki samaa, kuten myös Hannu Väisäsen uudistama Kalevalan kuvitus. Nämä ovat osoituksia Kalevalan voimasta nykypäivänä.