Aivan selvää presidenttiainesta

50-vuotias Kaj Sartorision on mies, jonka kanssa on helppo aloittaa keskustelu. Sen voi aloittaa vaikka nimestä ja yleensä ihmiset niin tekevätkin.

Sartorisio on pohjoisitalialainen sukunimi, mutta mies on pesunkestävä toisen sukupolven suomalainen. Ja etenkin hän tuntee olevansa raahelainen.¨

Hyvässä elämässä on paljon kohokohtia. Sellaisiksi muodostuivat Sartorision kohdalla ne neljä vuotta, jotka hän toimi palvelujärjestö Round Tablen presidenttinä: ensiksi vuosi Suomen kansallisen palvelujärjestön varapresidenttinä ja sitten presidenttinä, mistä avautui kansainvälisessä äänestyksessä ovi Round Table Internationalin varapresidentiksi ja lopulta presidentiksi.

Kansainväliset tapaamiset ja matkat 52 maahan erilaisiin olosuhteisiin, kuten esimerkiksi Sambian paimentolaisten savimajoihin, eivät voineet olla muuttamatta miestä.

– Maailmalla näin hädänalaisia ihmisiä ja tiedostin, kuinka etuoikeutettuja me suomalaiset ollaan.

Sartorisio on niitä, jotka tunnustavat ylpeytensä kotikaupungistaan Raahesta.

– Tykkään tästä kaupungista. Tämä on mukava paikka elää. Täällä on lyhyet etäisyydet, eikä hirveästi liikennettä. Tämä on yksinkertaisesti mukava urbaani maalaiskaupunki, listaa Sartorisio ja kummeksuu niitä, jotka uskovat elämän olevan onnellisempaa muualla.

Round Tablestä jäädään eläkkeelle 40 vuoden iässä. Sen jälkeen tietotekniikan alan ammattilainen ja kolmen lapsen isä on löytänyt muita rientoja.

Nykyisin Kaj Sartorisio painaa töitä Sesca-Visetecin myyntipäällikkönä ja myyautomaatio-, konenäkö- sekä tiedonkeruujärjestelmiä metalli-, paperi-, elintarvike- ja kaivosteollisuuteen.

Kerran jääkiekkomies, aina jääkiekkomies. Vaikka Kaj Sartorisio nykyisin mieluimmin viilettää maailmalla 750-kuutioisella Kawasakillaan, rakentaa isältään tekemättä jäänyttä jättämää metrin pituista tanskalaisen kuunarin pienoismallia isän tilaamista piirustuksista, ottaa aikaa puutarhanhoitoon tai hoitaa ylpeydenaihettaan, 2-vuotiasta tyttärenpoikaansa Theoa, jääkiekko pysyy verissä.

Hän on pelannut Raahessa lähes kaikissa seuroissa: Raahen Vesassa, Pattijoen Tempauksessa, Teräs-Kiekossa ja Kiekko-Vesassa, ja viimeinen peli tuli pelattua vuosi sitten ikämiesjoukkue Raahen Weijareissa.

Raahe-Kiekon puheenjohtajana aikanaan lyhyen aikaa toiminut Sartorisio on pahoillaan siitä, etteivät alueen jääkiekkoseurat ole yhdistyneet.

– Näin pienessä kaupungissa kaksi eri junioriseuraa on resurssien tuhlausta. Näkisin hyvänä asiana, että olisi yksi jääkiekkoseura. Joukkue voisi pelata täysillä pelaajamiehityksillä ja olisi enemmän kilpailuasetelmaa.

Kaj Sartorisio ja hänen puolisonsa Marja-Liisa Sartorisio viettävät yhteisiä satavuotisjuhliaan perhe- ja tuttavapiirissä lauantaina Raahessa.