Uusi ja vanha sopusoinnussa
- Milja Kaurala, Sonja Seppä ja Vilma Kunnasmäki tulivat leirille saadakseen tekemistä kesäpäiviin. Hauskaa onkin ollut, tytöt vakuuttavat.
KESÄLEIRI Annalan kotiseutumuseo täyttyy jälleen kerran naurusta, pensseleistä ja taideteoksista. Jo pihamaalle vilkaistaessa tulee selväksi, että menossa on taideleiri.
Lapset ovat työn touhussa pitkin Annalan ympäristöä: osa asettelee paperimassakalojaan kuivumaan portaikolle ja toiset maalailevat maisemaa ruohikolla makoillen. Vesipaljussa pestään niin pensseleitä kuin käsiäkin.
Uudemman päärakennuksen sisältä löytyvät tytöt askartelevat vehnäjauhobatiikin parissa. Maalatun taustan päälle tehdään kuvioita jauhovesiseoksella, ja teos vielä maalataan kertaalleen ennen kuvioiden irrotusta.
– Leikimme ruoalla, Sonja Seppä, Milja Kaurala ja Vilma Kunnasmäki tiivistävät nauraen.
Batiikkitöiden ja samalla koko leirin yhtenä teemana on vedenalainen maisema. Tyttöjen töissä risteilee kaloja levien seassa. Kun kuviot ovat valmiina, kiikuttavat tytöt varovasti teoksensa kuivumaan ulos auringonpaisteeseen.
Tytöillä on ollut mukavaa leirillä, mutta pienoinen huono puoli nautinnossa on.
– Ei saa nukuttua, kun pitää jännittää, mitä teemme seuraavana päivänä, Milja selventää ja saa tytöt hihittämään.
Raahe-opiston ja Pyhäjoen kunnan järjestämä perinteinen taideleiri on säilyttänyt suosionsa. Ohjaajana jatkaa viime vuoden tapaan Riikka Kivimäki, joka on huomannut, että samat lapset ovat tulleet leirille uudelleen tänä vuonna.
Kivimäki on myös aiemmin työskennellyt lasten parissa.
– Jaan mielelläni tietojani eteenpäin. Lapsista huokuu innostus, kun he kokeilevat uusia tehtäviä, Kivimäki hymyilee ja myöntää innostuvansa lasten mukana.
Tekemisiä Kivimäki suunnittelee etukäteen muutamia joka päivälle, mutta jos lapset ovat nopeita, pitää iltapäivälle jo keksiä uutta.
– Tämä ei kuitenkaan ole mikään ”pakko tuottaa paljon” -leiri. Tarkoituksena on innostaa lapsia jatkamaan taiteen parissa.
Osittain samasta syystä leiri toteutetaan maanantaista torstaihin iltapäivisin. Jos leiriä pidettäisiin illalla, voisivat osallistujat olla melko nuupahtaneita touhuttuaan koko päivän, Kivimäki arvelee.
Museoympäristö on huomioitu leiriä järjestäessä. Osa sisätiloista on verhottu muovilla, jotta historialliset esineet eivät sotkeudu vahingossa. Idea lienee hyvä, sillä taiteillessa ei ehdi kiinnittää huomiota pikkujuttuihin.
Annalaa hyödynnetään leirin toisena pääteemana. Kukkiva luonto ja museorakennukset inspiroivat Kivimäkeäkin.
Hän ehtii toteuttaa itseään näyttäessään, miten töitä tehdään, mutta on muuten omistautunut täysin nuorten taiteilijoiden edistymiselle.
Saaga Harjuhaahto avustaa pikkuveljeään sekoittamaan värejä maalausta varten. Tyttö on jo itse ehtinyt tehdä omansa valmiiksi.
– Piirsin talon ja koivuja. Talvinen aihe on suosikkini, Saaga kertoo.
Saaga taiteilee kotona ja mummolassa vesiväreillä ja piirtäen. Leiristä hän tykkää, koska saa kierrellä vapaasti paikkoja. Mukavin työkin on selvä.
– Tein paperimassasta mustekalan. Rautaverkon vääntely oli vaikeaa, mutta muuten sitä oli hauska tehdä. Aion maalata mustekalan kultaoranssiksi, Saaga suunnittelee.




