Kadonneita juuria etsimässä

JUURET Svetlana Zhulnikova pääsi todistamaan, että ihmeitä tapahtuu. Hän palasi tällä viikolla isänsä perheen juurille Pattijoelle.

– Kaikki alkoi, kun löysin isän koulutodistuksen, jonka paikkakuntana luki Pattijoki, Svetlana selventää.

Petroskoissa asuva Svetlana laittoi 2 vuotta sitten Raahelaiseen ilmoituksen, jossa kertoi etsivänsä inkerinsuomalaisen isänsä Nikolai Miinan juuria (RHL 11.10.2008). Miinan perhe oli siirretty talvisodan alkaessa Pattijoelle, mutta muuta tietoa perheestä Svetlanalla ei ollut.

Onneksi Svetlanaan otti yhteyttä raahelainen Veli Filppula, jonka sisar oli huomannut ilmoituksen Raahelaisessa.

Yhteydenotosta alkoi kirjeenvaihto sähköpostitse.

Svetlana ei osannut unelmoida, että pääsisi vielä tutustumaan sukunsa historiaan.

Isä Nikolai oli kuollut Svetlanan ollessa pikkutyttö eikä elossa ollut ketään sukulaisia, jotka olisivat voineet kertoa suvun tarinaa. Hänellä oli vain yksi ainoa kuva isänsä perheestä sekä Nikolain 1. luokan koulutodistus Pattijoen kunnan kirkonkylän koulusta vuodelta 1943-1944.

Svetlanan isän perhe kuului inkerinsuomalaisiin, jotka siirrettiin sodan aikana Pattijoelle. Miinan perhe on luultavasti tullut Pattijoelle sodan jo alettua vuonna 1939 Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Perhe asui Pattijoella vuoteen 1944, jolloin heidät palautettiin todennäköisesti rauhanehtojen vuoksi.

Kizhin museon pedagogina työskentelevä Svetlana ja hänen miehensä Petroskoin yliopiston arkeologi Alexander olivat tällä viikolla kahden päivän vierailulla Raahessa.

Filppulan kanssa he kävivät Miinan perheen entisellä kotitalolla Pattijoen jokirannassa, jossa talon nykyinen isäntä esitteli taloa ja antoi muistoksi sodanaikaisen avaimen.

Filppula muistaa, että lapset juoksivat usein peltojen poikki kyläilemään. Hän kertoo perheen olleen erittäin ystävällinen. Nikolain isä Simo Miina oli suutari, jonka toinen jalka oli polvesta amputoitu. Varsinkin perheen äiti Maria puhui hyvää Suomea.

Vuodet Pattijoella olivat olleet perheelle elämän parasta aikaa, ja perhe oli kovasti toivonut voivansa jäädä Pattijoelle. Tästä kertoo sekin, että perheen 5-vuotiaan pojan Toivon kuollessa vuonna 1943 osti isä kolme hautapaikkaa Pattijoen uudelta hautausmaalta.

Pattijoella kastettiin vuonna 1944 perheen tyttö Anna-Liisa. Filppulan vanhemmat nimettiin tuolloin lapsen kummeiksi.

Lähtö oli kuitenkin edessä ja perhe joutui lähtemään Viroon työleirille. Pattijoelta lähdön jälkeen perheeseen syntyi vielä yksi poika, Arvo.

Filppula muistaa Nikolain käyneen ensimmäisen luokan Pattijoella lukuvuonna 1943-1944, mutta ei enää aloittanut koulua saman vuoden elokuussa. Vuonna 1936 syntynyt Nikolai oli Filppulaa vuoden nuorempi.

Filppula on kysellyt tuon aikaisilta koulutovereiltaan muistoja perheestä, mutta muistot ovat vuosien kuluessa hämärtyneet.

– Se saattoi johtua siitä, että Nikolai puhui suomea ja menestyi erinomaisen hyvin koulussa. Nikolain koulunumerot olivat paljon paremmat kuin minulla silloin, hymähtää Veli Filppula.

Svetlana kertoo vierailun olleen jännittävä kokemus. Mukana tulkkina oli Marina Alapere.

Käynti Svetlanan isän kotipaikoilla dokumentoitiin tarkkaan videolle ja kuvattiin kameroin. Suomi oli Zhulnikoville tuttu jo työmatkoilta.

Perheeseen kuuluvat 5- ja 20-vuotiaat lapset.

– Myös lapsillemme on tärkeää tuntea sukumme tarina, iloitsee Svetlana.