Väki vei vanhukset ulos

VIHANTI Myllykankaan Martti ja parikymmentä muuta ikäihmistä ulkoili kirkonkylällä, kun vapaaehtoiset ulkoiluttajat hakivat heidät mukaansa keskiviikkona.

Ikäihmisten neuvostossa syntynyt idea Vihannin palvelukeskuksessa ja kirkonkylän vanhusten rivitaloissa asuvien vanhusten ulkoiluttamisesta sai liikkeelle mukavasti vapaaehtoisia. Pyörätuolien lykkijöitä ja taluttajia oli tarpeeksi kaikille niille, jotka ulkoa kykenivät ja halusivat lähtemään.

Nikulan Raakel lykkäsi pyörätuolilla Maija Perttua kohti kerhohuonetta.

– Hänen poikansa ja minun tyttäreni ovat naimisissa, joten tuttuja tässä ollaan, Raakel Nikula naurahtaa.

Raakel Nikula kertoo, että aikaisemminkin vastaava tapahtuma on järjestetty vanhusten viikolla.

– Mutta se on vasta lokakuussa ja silloin on usein niin huono ilma. Nyt päätimme, että ulkoilemme lämpimämmällä säällä.

Kunnan kotipalvelun työntekijät Sirkka Saaristo ja Maritta Kallio taluttivat Myllykankaan Marttia ja kehuivat kuinka hyvä idea on yhdistää voimat ja saada vanhukset näin tapaamaan toisiaan ja ulkoilemaan.

Mummuja ja vaareja vietiin pitkin katuja ja kirkonkylän raitteja. Myllykangas kävi ihmettelemässä Ukonkantin ympäristöä ja Kirkkojärven rantaa.

– Ei tässä ennen vanhaan ollut kuin Pekkalan kantti. Nyt on taloja tanhuat täynnä, hän ihmetteli.

Hän kertoo, että ennen vanhaan hän ruukasi käydä Lukkaroisista kirkolla ”läpi syvänmaan” suksilla, kävellen ja väliin hevosellakin. Nyttemmin hän asuu itsekin kirkolla ja liikkuu rollaattorin avulla.

Ulkoilijat nauttivat kahvit vanhustentalon kerhohuoneella.

Anna-Leena Hirvilammi

kertoo, että vapaaehtoistoimijat järjestävät Vihannissa monenlaista muutakin toimintaa vanhuksille. SPR:llä on on vuosia pyörinyt vanhusten kerho, jossa jumppaa vetää itsekin jo 85-vuotias Hilkka Manninen.

– Lisäksi siellä lauletaan kaikkia tuttuja vanhoja lauluja ja väliin uusiakin. Laulutoimintaa vetävät Someron Sinikka ja Kahila-Utusen Kirsti.

Palvelukeskuksen vastaava sairaanhoitaja Anu Haapakoski sanoo, että vapaaehtoisten toiminta vanhustyössä on tärkeää ja jopa korvaamatonta. Henkilökuntakin ulkoiluttaa asukkaita palvelukeskuksen pihalla mahdollisuuksien mukaan, mutta tällaista pyörätuolimarssia ei henkilökunnan voimin saataisi mitenkään aikaiseksi.

Haapakoski kertoo, että vanhuksilla on onneksi omaisia, ystäviä ja vapaaehtoisia auttajia, jotka käyttävät vanhuksia ulkona ja kävelyllä, pitävät lettukestejä ja järjestävät myös muuta toimintaa.