Pirteä, pirteämpi, Pirre

50-VUOTIAS Ankeimpina hetkinä se suorastaan ärsyttää: miten tuo nainen jaksaa olla aina yhtä nauravainen ja puhelias?

Onneksi hyväntuulisuus on tarttuvaa. Ihminen joka laulaa rallattelee työtä tehdessään ja löytää valoisan puolen asiasta kuin asiasta, on kuin päivänsäde mörrimöykyn luolassa – vai miten se vanha loru menikään.

– Hyväntuulisuus on suvussa, Pirjo ”Pirre” Berg heläyttää.

Pirre on Oulun tyttöjä. Omatoimisuus ja sinnikkyys juurtuivat pikkuiseen ipanaan jo elämän alkumetreillä.

– Äidillä oli kukkakauppa. Pääsin kuusivuotiaana juoksutytöksi kuskaamaan kukkakimppuja oululaisille. Se oli mukavaa.

Vieläkin mukavampi ala kangasteli juoksutytön omissa tulevaisuudensuunnitelmissa.

– Aina kun sain uuden nuken, minun piti päästä kokeilemaan hiusten leikkaamista!

Oikeisiin kampaamotöihin nukkeparturi meni 14-vuotiaana.

– Oli pakko päästä tienestiin, elämäntilanne oli muuttunut sellaiseksi. Ei se töissä olo aina herkkua ollut, kun muut koulukaverit nauttivat kesälomastaan. Mutta enpähän ollut persaukinen enkä toisten armoilla. Se oli myös elämänkoulun ensimmäisiä oppikursseja: vastoinkäymisien kautta tässä on muokkaannuttu sinnikkääksi akaksi ja kunnianhimoiseksi yrittäjäksi.

Oman yrityksensä Pirre perusti 20-kesäisenä Jäälin ostoskeskuksen yhteyteen. Siitä on tasan 30 vuotta. Sittemmin Oulu sai vaihtua Raaheen ja Pattijokeen.

Vaikka parturi-kampaaja on paiskinut töitä neljän seinän sisällä suurimman osan kesää, rusketus on syvä kuin valtamerikalastajalla. Selitys löytyy veneilyharrastuksesta.

– Olen sataprosenttinen vesihöperö. Ystävälläni on vene ja olemme vesillä kaikki mahdolliset vapaahetket.

Raahen saaristo on lumonnut veneilijät.

– Tänä kesänä vesillä on ollut ilahduttavan paljon porukkaa. Mutta usein kyllä tuntuu että tiedostavatko ihmiset ensinkään, millainen aarre ja luontoäidin lahja kaupungin edustalla avautuukaan, Pirre miettii.

50:n paalun lähestyminen pistää sekin mietteliääksi, ainakin 20 sekunniksi.

– Sanotaan, että ikä on vain numeroita. Mutta on minusta tullut viime aikoina hieman varovaisempi. Uimahypyissä ja muissa vesileikeissä ei huvita tehdä enää niin silmittömiä temppuja kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Senkin olen huomannut, että joskus kannattaa rauhoittua täysin joutilaaksi ja olla vaan. Se tekee uskomattoman hyvää.

Yrittäjien välinen yhteistyö on ollut Pirjo Bergin lempilapsi koko hänen yritystoimintansa ajan.

Viime aikoina Raahen tienoon hiusyrittäjien yhteyksien pito on kuitenkin laimentunut. Suorasukaisuudestaan tunnettu puuhanainen ei yritäkään etsiä syyllisiä muualta.

– Täytyy katsoa omaan peiliin. Mikä siinä muuten on, kun aika ei tunnu riittävän enää mihinkään? Elämä on vain työtä ja suorittamista.

Mutta sitten pärähtää taas tuttu nauru.

– Niin kauan kuin työ maittaa ja siitä suorastaan nauttii, niin voiko tätä edes työksi sanoa?!