Syksyn huippuherkku

NAHKIAISET Makuasia tai ei, mutta ei ole hiilloksella kypsyneen nahkiaisen voittanutta.

Tuoksun tuntee jo tielle asti. Vesi kielellä loppumetrit, auto hätäisesti parkkiin ja sitten käsi ojossa maistamaan. Vastapaistettuja, kullan ja kuparin sävyisiä herkkuja on valmiina iso keko.

– Siitä vaan. Nahkiaiset ovat parhaimmillaan juuri hiillokselta nostettuna, Tapio Koskimäki myhäilee ja nappaa itsekin yhden.

Paistaja on osannut asiansa. Kun nahkiaista puraisee, se rapsahtaa juuri sopivasti. Suolakin on kohdallaan. Ja se maku... Ei ole kitkerää sivumakua, ei.

– Maku on kitkerä, jos nahkiaiseen on jäänyt hitunenkaan verta. Puhdistus pitää tehdä perusteellisesti. Sekä veri että lima pitää saada viimeistä pisaraa myöten pois.

Koskimäen uuni on kaikkea muuta kuin perinteinen leivinuuni. Jos saa suoraan sanoa, niin rakennelma on melko köykäinen tiilikasa pihan keskellä olevassa grillikatoksessa.

– Eikä hiilloskaan ole perinteinen koivuhalkohiillos, nahkiaisen paistaja naurahtaa ja nostaa tyhjää grillihiilisäkkiä:

– Tämmöisellä säkillisellä paistelee pari sataa nahkiaista. Tarkoitus on rakentaa ihan oikea kesäkeittiö ja vähän erilainen uuni, kunhan aika antaa myöten. Mutta hyvin nämä näinkin paistuvat.

Hiilloksen päällä tirisevät rasvaiset herkut pitävät aivan omaa erityistä ääntänsä. Tuoksua ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa herkulliseksi aivan läheltä haisteltuna. Eikös tässä ala olla jo palaneen käryä?

Mutta grillimestari ei hötkyile.

– Nahkiaisen pitää olla läpi asti kypsä. Mutta ei se tietenkään saa kärventyä. Käytäntö opettaa tämän homman.

Opit nahkiaisen käsittelyyn on saatu omalta isältä, Koskimäen Sampalta.

– Isä opetti senkin, että viimeiseen huuhteluveteen kannattaa luikata loraus sitruunamehua. Se antaa raikkaan säväyksen.

Makusävyistä puheen ollen – eikö Siikajoen nahkiaisissa ole sivumakuja vielä tähän aikaan kesästä?

– Ei ole ollut enää muutamaan vuoteen. Veden laatu on ollut paranemaan päin. Parantamisen varaa on toki vieläkin, mutta käänne parempaan on kuitenkin tosiasia.

Jälleen on yksi annos kypsynyt. Kauniinvärinen keko kasvaa entisestään. Näillä elukoilla ei ole menekkivaikeuksia.

– Kaikki on aina mennyt mitä on ehtinyt paistaa. Sana kiertää lähipiirissä äkkiä.

Nahkiaisen pyyntikausi alkoi elokuun puolivälissä. Toiveet eivät olleet kovinkaan korkealla pyynnin alussa.

– Vesi oli niin lämmintä, että eipä uskallettu kovin suuria odotella. Mutta ihmeenkin hyvin niitä alkoi tulla. Vettä on kerrankin riittävästi ja se näköjään riittää nahkiaiselle.

Pyyntivälineinä ovat perinteiset nahkiaismerrat. Mutta vaikka saaliit ovat olleet kohtalaisia, niitä ei kannata verrata isän kanssa pyydystettyihin määriin.

– Silloin nahkiaisen pyynti oli työtä, nyt se on harrastus.