Hiirenhiljaista, mutta huimaa

Testamentti oli tehty ja omaisuuden jako kirjattu siniseen vihkoon. Näin hauskuutti Pirkko Oikarinen, 78-vuotias mummu Luohuan Ylipäästä ennen elämänsä ensimmäistä purjelentoa.

– Ei pelota. Otan asiat vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Elämästä pitää nauttia, vaikka 9-vuotias lapsenlapsi sanoi, että mummun lentäminen on riskaabelia puuhaa. Mistähän se sellaisen sanan oli keksinyt, Pirkko Oikarinen juttelee Raahen lentokentän kupeessa sijaitsevan kerhohuoneen kahvipöydässä.

On muutama minuutti lähtöön ja tarkoituksena on kaarrella puoli tuntia taivaalla purjelentokoneen kyydissä. Lentäjänä on tuttu mies, naapurin poika, Sakari Eilola, joka suostui ottamaan tutun mummon kyytiin.

– Varmasti iso vaiva, mutta tosi hienoa, että otti mummun mukaan lentämään. Täysi luotto on kapteeniin, Oikarinen toteaa.

H-hetki lähestyy ja Oikarinen siirtyy tukihenkilönä reissussa toimineen Anneli Ojalan kanssa pihalle. Naiset ohjataan autoon, jolla heidät kuljetetaan kiitotien päähän ja samalla nykäistään reilut 400 kiloinen purjekone lähtöpaikalle.

Raahen Ilmailijat ry:n konkarilentäjä Erkki Nyman toimii purjekoneen avustajana ja Esa Sarkkinen hinauskoneen kuljettajana.

Sakari Eilola pukee matkustajalleen laskuvarjon ja selvittää kuinka toimitaan hätätilanteen sattuessa. Jos joudutaan hyppäämään, täytyy odottaa sekunti ennen kuin vedetään kahvasta, joka avaa varjon.

– Niin päästään vähän kauemmaksi koneesta, eikä varjo tartu kiinni, Sakari Eilola selvittää.

Tässä kohtaa alkaa sivustakatsojaa jännittämään, mutta Pirkko Oikarinen ei ole moksiskaan.

– Siitä lähdetään, ettei tarvitse hypätä, mummo naureskelee.

Purjekone on turvallinen huolimatta siitä, ettei koneessa ole moottoria. 18 metrin siipien kärkivälin ansiosta koneen liito-ominaisuudet ovat huippuluokkaa. Jos noste loppuu, normaalikorkeudesta voi heikoimmillaankin liidellä vielä 30 kilometrin matkan.

– Minulla on reilut 1 000 tuntia on takana purjekoneella, eikä kertaakaan ole tarvinnut, Erkki Nyman toteaa.

– Ja nytkin siinä Ruukkiin pudonneessa koneessa oli moottorivika. Tässä koneessa ei ole edes moottoria, Oikarinen järkeilee.

Lentäjä ja mummo siirtyvät koneeseen, vyöt kiinni ja katto naksautetaan paikalleen. Nyman toimii radiomiehenä, joten toimittaja saa avustajan hommat vastuulleen. Tehtävä on vaativa, mutta yksinkertainen.

– Kun lentäjä näyttää peukkua, nosta siivet vaakatasoon ja pidä ne siinä. Älä vedä, äläkä työnnä vaan pidä siivet vaakatasossa. Kun kone lähtee liikkeelle ja vauhti kiihtyy, alkavat siivet pysyä paikoillaan, jonka jälkeen voit irrottaa. Muutama juoksuaskel on luvassa, Nyman opastaa.

Sarkkinen lisää hinauskoneen kierroksia ja kone liikahtaa. 10 sekuntia myöhemmin koneet irtoavat kiitotieltä ja mummo on matkalla. Kaarros vasemmalle ja nokka kohti kuuta. Kyllä! Poutapilvien välistä kajottaa komea, hopeinen kuu, jota kohti koneet matkaavat nostavia virtauksia etsimään.

– Jossain 500 metrissä Sakari irrottaa köyden ja sitten on aika kaarrella virtauksilla ylöspäin, Nyman selvittää.

Pian hinaaja kaartaa oikealle ja purjekone vasemmalle. Esa Sarkkinen laskeutuu kiitoradalle ja sammuttaa moottorin. Koittaa täysi hiljaisuus ja purjekone kaartelee kuin jättiläiskotka Raahen taivaalla.

Välillä kone katoaa aurinkoon putkahtaen pian taas esiin sinistä taivasta vasten. Kyllä tuolla kelpaisi, kunhan vain uskaltaisi..

Puoli tuntia myöhemmin Eilola ohjaa purjekoneen laskuun. Maan kamaralle kuuluu vain suhinaa, kun laite matkaa noin 100 kilometrin tuntivauhdilla kohti kenttää. Nätti laskeutuminen radalle ja rullaus lähelle kentän rakennuksia. On aika kuulla, miltä matka maistui.

– Aivan upea reissu. Ensi kesänä uudelleen ja pitempi lento. Tosi hienot näkymät. Oli hyvä kapteeni, joka kertoi koko ajan missä mennään ja mitä missäkin suunnassa näkyy. 78-vuotias purjelennon ensikertalainen hehkuttaa.

– Todella hyvä lentosää. Nostetta oli ja hyvä olisi lentää jos olisi halukkaita kyytiin, Eilola vihjaa.

Ehkä toisella kertaa.