”En ota, olen alkoholisti”
- Alkoholismi johti valtavaan häpeään ja salailuun. Nyt Satu Rapila on sinut menneisyytensä kanssa. Hän puhuu sairaudestaan ja toipumisestaan avoimesti.
- KUVAT
Oli hetki, jolloin Satu Rapilaa hävetti niin paljon, että hän tahtoi juoda itsensä hengiltä. Nyt hän tekee antaumuksella lääkärin työtä Raahessa. Juomishelvetin tilalla on raittiustaivas. Hänellä on elämä.
Satu Rapilan, 29, tie raittiuteen on ollut ankara. Viina ja pillerit meinasivat viedä välillä voiton, mutta läheisten tuella, omalla tahdolla ja Minnesota-hoidolla hän raitistui. Raittiutta on kestänyt nyt kaksi vuotta.
Kun hänelle nyt tarjotaan paukkua, hän sanoo: – En ota, olen alkoholisti.
Viinan ottamisen sijalla on muuta. Vapaa-ajat hän kalastaa ja matkustaa. Nyt lakkarissa on myös metsästäjäntutkinto. Seuraava matkakohde on Malesia. Syksyllä on vuorossa kierros Intiassa, Nepalissa, Bhutanissa ja Tiibetissä.
– Raaheen olen jo ehtinyt kiintyä ja potilaisiini ja työkavereihini myös.
Satu painottaa, että hänen alkoholisoitumisestaan on turha syyttää kotioloja tai mitään muutakaan. Hänelle yksinkertaisesti alkoholiriippuvaisuus syntyi heti ensimmäisestä kännistä.
– Minulla oli tiukat rajat, rakastavat vanhemmat, hyvä koti kaikin puolin, hän kertoo.
Perheen tragedia oli, kun Satun ainoa veli kuoli tapaturmaisesti. 29-vuotias Janne hukkui kalastusreissulla 10 vuotta sitten.
– Kun asia selvisi, join heti pullollisen viiniä. Se oli minun tapani turruttaa mieltä. Ei meillä kukaan muu juonut.
Lue Satun selviytymistarina maanantain Raahen Seudusta.
Keskustelua aiheesta:
