Tämä on vasta alkua

JÄÄTALVI Vaikka huomenna on Matin päivä, ensimmäinen kevätpäivä, merellä on tositalvi vasta edessä.

– Meidän kokemuksiemme mukaan jää kasvaa vielä ainakin maaliskuun lopulle, jäänmurtaja Otson päällikkö Niklas von Bruun-Riegels arvioi.

Otson lisäksi Perämeren laivaliikennettä avustavat Urho ja Kontio sekä kolme ruotsalaista murtajaa. Miltä jäätalvi näyttää murtajan komentosillalta?

– Tämä talvi, kuten yleensä kylmät talvet, on ollut enimmäkseen tasainen tuuliltaan. Ainoastaan tammikuun loppupuolella oli myrsky, jolloin liikenne Perämerellä jouduttiin pysäyttämään noin puoleksitoista vuorokaudeksi. Tuulet ovat olleet idänpuoleisia, ja Suomen puoleisella rannikolla on ollut railo, ja jääkenttä on siirtynyt hiljalleen länteen päin. Uutta jäätä on muodostunut jatkuvasti tähän railoon, Otson päällikkö kertoo.

Talvisen merenkulun kiusanhenki ei ole pakkanen, vaan tuuli. Viikonvaihteen kova itäkoillinen runnoi jääkenttään vaikeakulkuisia ahtaumia.

– Nyt jäävät jo vahvimmatkin kiinni, joten yksin ilman murtajan apua matkanteko tyssää aina jossakin vaiheessa, Otsolta todetaan.

– Myös lounaanpuoleiset tuulet ovat aiemmin kasanneet ahtautumia Kemin ja Oulun edustalle ja siellä jääkenttä on kaikkea muuta kuin tasainen. Ahtautuneessa jääkentässä on puristuksia, joista jäätiedotuksissakin kerrotaan. Puristuksen voima vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon kentässä on purjeita eli valleja, kasoja ja ryppyjä, joihin tuuli pystyy tarttumaan.

Perämeren keskiosalla Raahesta länteen on ajojääaluetta.

– Jääkenttä liikkuu herkästi tuulten mukana ja puristuksia voi olla hyvinkin paljon, murtajalta todetaan.

Jään murtamiseen ei ole vippaskonsteja.

– On vain yksi keino: pitää olla massaa ja voimaa. Otsoluokan murtajan uppouma on maksimissaan yli 9 000 tonnia ja akselitehoa 20 000 hevosvoimaa. Jos ajetaan 80-senttisessä kiintojäässä, nopeus pystytään pitämään 11,5 solmussa. Tuollaista 110-senttistä kiintojäätä pystytään murtamaan vielä yli 4 solmun vauhdilla.

Kiintojää ulkomerellä on yleensä 20-50 sentin vahvuista. Kun tuuli murjoo jääkentän rikki ja puskee jäälohkareet vastakkain ja päällekkäin, siinä on haastetta jopa murtajalle.

– Ahtaumat voivat olla jopa yli 20 metriä paksuja. Sellaisen läpi menemiseksi on otettava vauhtia ja tehtävä useita ”hyökkäyksiä”. Silloin ei ole enää kyse laivojen avustamisesta.

Satelliitit auttavat merenkulkijoita välttämään pahimmat vyöhykkeet.

– Satelliittikuvien ja muilta saatujen tietojen perusteella aluksia avustetaan kiertäen pahimmat alueet. Tosin nuo kiertomatkat muodostuvat joskus hyvinkin pitkiksi, Otson päällikkö toteaa.