Huojuvalla huipulla

VESITORNISSA Onko se kammoa, kun päässä pyörii vain yksi ajatus: mitä jos? Mitä jos otteeni lipeää tai en vain jaksa? Mitä jos en pääse alas tai kaadun?

– Onko sulla korkeanpaikankammo? Kysyy huoltomies virne naamalla.

– Ei kai, vastaan ja lähden kiipeämään kädet ja jalat hieman täristen kohti huippua.

Peitän mitä jos -ajatukset uudella mantralla: tuijota seinää, tuijota seinää. Älä katso ylös äläkä missään nimessä alas, vaan tuijota vain sitä seinää!

Mantra toimii ja saan itseni ulos kapeasta käytävästä ja jalkani tikkailta huipulle. Tasaan hengitystä ja katselen maisemia. Pattijoen vesitorni pistää silmään yhdellä suunnalla. Toiselle puolelle piirtyy kaupungin silhuetti. Rautaruukki kylpee pilviverhon läpi päässeiden auringonsäteiden kirkkaudessa.

Maisemien ihailun keskeyttää kuitenkin hieman epämukava tunne: torni huojuu purevan tuulen voimasta.

– Tämä heiluu aina tuulella, työnjohtaja Timo Karjalainen rauhoittelee.

Karjalainen on tyyni kuin Buddhan patsas sinisen vesitornin huipulla. Huoltomiehiäkään ei näytä hirvittävän, niin ketterästi he liikkuvat huipulle vievissä tikapuissa.

– Ei työmiehiltä tarvitse kysyä, pelkäävätkö he korkeita paikkoja, sillä eiväthän tänne sellaiset työmiehet edes lähde, Karjalainen muistuttaa.

Oulun Terkos Oy:n työntekijät ovat rimpuilleet Honganpalon ensimmäisen korjattavan vesitornin sisuksissa jo toista viikkoa. Tarkoituksena on korjata vesitorniin tulleita korroosiovauriota.

– Ruostevauriot ovat pieniä pistemäisiä koloja, jotka korjataan pääasiassa hitsaamalla, Karjalainen selvittää.

Katson vesitornin kattoluukusta sisään tellinkien täyttämään tyhjennettyyn vesisäiliöön. Säiliö näyttää pienemmältä kuin voisi kuvitella, mutta ei sitä voi pieneksi haukkua. Seinillä näkyy ruostejälkiä ja jo korjattuja kohtia.

– Säiliössä on oikeastaan kolmenlaista korroosiovauriota: niin sanottua galvaanista korroosiota, jännityskorroosiota ja raerajakorroosiota, Karjalainen kertoo.

Kahden viikon aikana Vesitornin sisäosa on pesty ja hiekkapuhallettu. Nyt meneillään olevien metallitöiden jälkeen tehdään uusi, laajempi hiekkapuhallus. Tämän jälkeen vesitornin sisäpinta saa uuden maalipinnan. Ulkopuolelta korjataan myös korjaustöiden mahdollisesti aiheuttamat vauriot.

Terkos Oy tekee paljon säiliökorjauksia. Karjalainen kertoo, että vesisäiliön korjaus on hyvin paljon samanlaista kuin esimerkiksi öljy- tai bensiinisäiliön korjaaminen. Poikkeavaa on vain se, että hygieniaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.

– Säiliön sisäpuolen pinnoitukseen pitää käyttää elintarvikekelpoisia pinnoitteita ja puhtaus on huomioitava. Säiliöön tehdään myös shokkikloorauspesu ennen käyttöönottoa.

Ensimmäisen vesitornin pitäisi valmistua tämän kuun lopulla, mikäli sää ei entisestään viilene.

– Maalauksen vuoksi tätä ei voi tehdä talvella. Nytkin mennään jo siinä rajoilla syksyn puskiessa päälle.

Kun kädet ja jalat ovat hieman levänneet, lähdemme takaisin alas.

– Säiliön puolella olisitkin saanut kiipeillä, eräs työmies huikkaa keltaisen kypäränsä alta.

Huokaan helpotuksesta: onneksi en mennyt sinne! Neljät tikkaat huipulle ja alas ovat ihan riittävästi yhdelle aamulle.

– Alhaalta se näyttää vielä pahemmalta kuin mitä se on, Karjalainen hymyilee.