Huhut iskivät sairaalaan

SUPISTUKSET Raahen sairaalan henkilöstön keskuudessa on herännyt huoli sairaalan ja oman työpaikan tulevaisuudesta.

Epätietoisuus tulevaisuudesta sai alkunsa kun Raahen seutukunnan hyvinvointikuntayhtymän johtaja Hannu Kallunki kertoi Raahen Seudussa 27.8., että kuntayhtymän täytyy löytää säästöjä pysyvillä ratkaisuilla.

– On tultu tilanteeseen, jossa tarvitaan toimintojen supistuksia, mahdollisesti jopa sulkuja, ilmoitti Kallunki.

Nyt sairaalan hoitajat ja lääkärit miettivät, mikä on potilaitten ja henkilökunnan tulevaisuus.

– Minultakin on suoraan kysytty, miten pitkään vielä työskentelen Raahessa ja olenko jo hakenut muualle, kuvailee tilannetta sairaalan anestesiaylilääkäri Anita Saariaho.

– Jotkut ovat jo miettineet, täytyykö heidän lähteä nosturinkuljettajan kurssille, jos vaikka Rautaruukilta saisi töitä.

– Epävarmuus on totisinta totta, vakuuttaa Saariaho.

Ylilääkäri Saariaho myös muistuttaa, että toiminnan supistaminen saattaa näyttää säästöltä, mutta jostain hoito on kuitenkin hankittava. Jos hoito ostetaan muualta, se tulee lähes varmasti kalliimmaksi.

– Olen erittäin huolissani kuntayhtymän terveydenhuollon tulevaisuudesta, kirjoittaa Saariaho Raahen Seutuun osoittamassa kirjoituksessaan.

Ohessa ylilääkäri Saariahon kirjoitus kokonaisuudessaan.

Raahen sairaalan toiminta uhanalaisena - onko köyhän vara olla vielä tyhmäkin?

Raahen seudun sivuilla on hyvinvointikuntayhtymän johtaja jo aiemmin esittänyt, että "erikoissairaanhoito on ongelma-alue", sittemmin saimme lukea, että säästöjen vuoksi tarvitaan "toimintojen supistuksia, mahdollisesti jopa sulkuja" ja vielä epämääräisemmin että "tehtävä on löytää kustannussäästöjä, joilla olisi mahdollisimman vähän haittavaikutuksia kuntalaisille".

Sairaalan käytävillä liikkuu tällä hetkellä tulevista toiminnan muutoksista tiedon murusia, jotka ovat tippuneet neljännen kerroksen hallinto-osastolta. Olemme saaneet kuulla, että mm. kirurginen toiminta muuttuu päiväkirurgiseksi, erikoisalojen päivystys lopetetaan, synnytysten hoito lopetetaan, sisätautien akuutti hoito lopetetaan, kipupoliklinikka lopetetaan. Näitä suunnitelmia ei ole ollut laatimassa sairaalan lääkärikunta vaan hallinto-osaston johto, jolla ei ole lääketieteellistä koulutusta. Olen pahoillani, että joudun kirjoittamaan näistä suunnitelmista pelkkien huhujen perusteella, mutta sairaalassa ei hallinto-osasto pidä tapanaan jalkautua tutustumaan toimintoihin, saati sitten keskustelemaan suunnitelmistaan ja niiden toteutumisen seurauksista työntekijöiden kanssa.

Toiminnan supistaminen voi näyttää säästöltä, mutta todellisuudessa kyseessä on vanha hölmöläisten peiton pidennys. Väestön sairastavuus ja hoidon tarve ovat kuitenkin ne peruslähtökohdat, joiden perusteella sivistysvaltiossa suunnitellaan terveydenhuolto. Eivät ihmiset Raahessakaan lakkaa sairastamasta vaan heidät on sitten vain hoidettava muualla kalliimmalla tai jätettävä ilman hoitoa, mikä on kaikkein kallein (ja moraalittomin) ratkaisu.

Kirurgisen toiminnan muuttaminen pelkästään päiväkirurgiseksi ja kirurgian ja anestesiologian päivystyksen lopettaminen tarkoittaa käytännössä leikkaustoiminnan lopettamista, sillä on sekä vastuutonta että hyvän hoitokäytännön vastaista, että leikatuille potilaalle ei voida järjestää tarvittaessa jatkohoitoa. Ei ole olemassa toimenpidettä, jossa ei olisi komplikaatioriskiä. Mikäli uskaltaisimme urheilla johdon tahdon mukaisesti potilaidemme turvallisuudella, joutuisimme kuitenkin luopumaan kaikesta normaalista yleiskirurgiasta, mm sappi-, tyrä-, suonikohju- ja selän välilevytyräleikkauksista, tavallisista gynekologista leikkauksista ja osasta korvalääkärin leikkauksista. Ne siis jouduttaisiin siirtämään Oulun loputtomiin leikkausjonoihin (joita tähän asti on aika ajoin erillissopimuksilla lyhennetty myös Raahessa). Tämä puolestaan sotkee hoidon porrastuksen, sillä yliopistollinen sairaala on tarkoitettu erityistä osaamista ja asiantuntijuutta vaativaa hoitoa varten (esim. sydänleikkaukset, isot syöpäleikkaukset, neurokirurgia jne.) . En tiedä, onko OYS mitenkään valmistautunut ottamaan vastaan tällaista potilastulvaa eikä mielestäni ole järkevää alkaa muuttaa yliopistollisista sairaalaa yleissairaalaksi, jolloin vaarantuu taas siellä hoidettavaksi tarkoitettujen sairauksien resurssit.

Erikoislääkäripäivystyksen lopettaminen merkitsee myös sitä, että joutuisimme lähettämään Ouluun kaikki päivystysleikkaukset niin pienen pojan kiveksen kiertymän, murrosikäisen umpisuolentulehduksen, keisarinleikkaukset, keski-ikäisen miehen rytminsiirron kuin vanhuksen lonkkamurtuman. Tämä puolestaan käytännössä tarkoittaa hoitojen viivästymistä, joka puolestaan lisää sairauskomplikaatioita, tehohoidon tarvetta ja aiheuttaa huomattavia kustannuksia.

Sisätautien akuuttihoidon ja päivystyksen lopettamisessa toistuvat samat asiat: täällä helposti hoidettavat potilaat lähetetään OYS:n jo ennestään ruuhkaantuneeseen päivystykseen ja hoitoonpääsyajat pitenevät, komplikaatiot lisääntyvät ja kustannukset taas nousevat. Noin nelisensataa synnytystäkään OYS:ssa ei liene ihan halpaa kunnille, puhumattakaan siitä että nopeat monisynnyttäjät tuskin ehtisivät sinne ajoissa. Kroonisen kivun hoitamattomuus on paitsi epäinhimillistä, lisää se myös sairaslomia, sairaseläkkeitä ja asettaa kustannuspaineita sosiaalipuolelle. Jos kipupoliklinikka lakkautetaan, niin kuka hoitaa sen yli tuhat vuosittaista potilaskäyntiä? Mitä maksaa yksin kipujensa kanssa jääneen ihmisen epätoivo ja itsemurha?

Sairaalan toiminnot ovat verkosto, jossa eri toiminnot tukeutuvat toisiinsa ja osan pudottaminen vaarantaa myös muiden toimintoja. Esimerkiksi radiologinen osasto tekee toimenpiteitä, jotka edellyttävät, että on tarvittaessa saatavilla kirurgi tai anestesiologi. Myös terveyskeskuksen päivystykseen on tähän asti ollut aina tarvittaessa saatavissa erikoisalan päivystäjä. Ei akuutisti vaikeasti sairasta potilasta voi noin vain lähettää 75km:n päähän silloinkaan, kun se on lopullinen hoitopaikka ilman kunnollista tilannearviota ja ensihoitoa. Kuka hoitaa esimerkiksi hankalan epileptisen kohtauksen nukuttamisen jos ei ole anestesiapäivystäjää? Meneekö potilas kouristellen OYS:aan ja altistuu aivovauriolle. Mitä se maksaa? Jos sairaalan toimintojen supistaminen tapahtuu ylläesitetyn uhkakuvan mukaan, seuraa siitä myös se että sairaalaan ei tule enää nuoria erikoistuvia lääkäreitä. Tällä hetkellä toimintamme on niin monipuolista, että täällä työskentelystä erikoistuva lääkäri saa erikoistumiseen hyväksyttävää palvelukokemusta, mutta jos esimerkiksi leikkaustoiminta on pelkästään päiväkirurgista ja kipupoliklinikka lakkautetaan, niin anestesiologiksi erikoistuva lääkäri ei enää hyödy täällä työskentelystä.

Sairaalan toimintojen supistaminen tuo mukanaan seurauksia, jotka merkitsevät hoidon tason laskua tai sen kertakaikkista puuttumista. Mielestäni sairaalan johdon työnä on huolehtia siitä, että väestö saa tarvitsemansa terveydenhuollon, sitä kehitetään ja sillä on riittävät resurssit. Terveydenhuolto maksaa, mutta huono hoito maksaa vielä enemmän ja hoitamattomuus on kaikkein kalleinta kaikilla arvomääreillä mitattuna. Tähän asti sairaalassa on pyritty työn kehittämiseen henkilökunnan kouluttautumisen ja laitteiden ja tilojen asianmukaistamisella. Nyt nämä vuosien aikana tehdyt investoinnit ovat vaarassa tulla turhiksi sijoituksiksi. Eikö olisi parempi hankkia toiminnalle varoja hyödyntämällä näitä investointeja käyttämällä ne omien kuntalaisten hyväksi ja jopa myymällä palveluja ulkopuolisille?

Varmasti on hyvä miettiä, mistä saadaan resursseja ja mikä rahankäyttö on tarpeellista ja mikä ei. Vuosien mittaan ovat säästöpaineet lisääntyneet ja samaan aikaan on terveydenhuollon hallinto paisunut, Raahen sairaalassakin hallinto-osasto täyttää jo yhden aiemmin potilasosastona olleen kerroksen. Hallinnollisia uudistuksia, kokouksia, seminaareja, organisaatiomallien kehittelyä ja uusia tietokoneohjelmia on vuosi vuodelta lisääntyvissä määrin. Mikään kokous tai maisemamalli ei poista sitä tosiasiaa että potilaiden hoitoon tarvitaan ennen kaikkea aikaa ja osaavia ihmisiä. Omasta atk-osastosta huolimatta maksamme TietoEnatorille ja monille muille konsulttifirmoille kuukausittain monen hoitajan kuukausipalkan verran kuntayhtymän rahoja samalla kun osastoilla on hoitajapula, joka puolestaan aiheuttaa työssä oleville työperäistä stressiä, lisääntyviä sairauspoissaoloja ja sitä kautta lisäkustannuksia. Ammattitaitoiset osastosihteerit ovat olleet pakollisten paperitöiden korvaamattomia tekijöitä, nyt vaivihkaa on heidän työtä pyritty siirtämään potilastyössä oleville, josta on ollut seurauksena, että potilaalle itselleen on aina vähemmän aikaa. Jos halutaan todella säästää, on paneuduttava potilastyön laatua uhkaaviin todellisiin ongelmiin, joita tällä hetkellä lienevät terveyskeskuslääkäreiden liian lyhyet vastaanottoajat, ruuhkautuvat poliklinikat, ulkoistettu terveyskeskuspäivystys, hoitajien vähyys osastoilla ja työajan kuluminen loputtomiin tietokonerekisteröinteihin.

Potilashoidon laadun parantaminen on ainainen haaste terveydenhuollossa. Tällä hetkellä pulaa on ennen kaikkea ajasta, jota lääkäri tai hoitaja voivat potilaalle antaa vastaanotto- tai osastohoitotilanteissa. Enemmän aikaa perehtyä potilaan asioihin kokonaisvaltaisesti merkitsee parempia hoitotuloksia, vähemmän turhia tutkimuksia, vähemmän uusintakäyntejä, tautitilojen ennaltaehkäisyä, varhaisempaa diagnostiikkaa ja vähäisempiä komplikaatioita. Ja viime kädessä tällä tavalla pitkäjänteisellä työllä saadaan lopulta niitä säästöjäkin. Hyvälaatuinen hoito loppujen lopuksi on kaikkein kustannustehokkainta. Harkitsematon ja asiantuntematon mutu-menettely, jossa toimintoja nipsastaan sieltä täältä pelkkien päiväkohtaisten lukujen valossa vuosien saatossa tulee yhä kallimmaksi.

Suomessa ollaan materiaalisessa mielessä tällä hetkellä rikkaampia kuin koskaan ja samalla kunnat vaativat terveydenhuollon menojen supistamista. Oletteko ihan varmoja, että haluatte tehdä sen näin kalliilla tavalla? Ehkä kuntien ja yksittäisten kuntalaisten pitää miettiä "säästöjen" seurauksia. Vielä ei ole päätetty mitään, Raahen sairaalan erikoissairaanhoito toimii, mutta teistä itsestänne riippuu kuinka kauan!

Anita Saariaho

anestesiaerikoislääkäri, Raahen sairaalan anestesia- ja leikkausosasto, kipupoliklinikka

työskennellyt kolmessa suomalaisessa yliopistollisessa sairaalassa, kolmessa suomalaisessa keskussairaalassa, kolmessa suomalaisessa aluesairaalassa, yhdessä afrikkalaisessa provinssisairaalassa ja kahdessa afrikkalaisessa maaseutusairaalassa