Oppiminen voi olla myös seikkailu
- Seppo Karppisella riitti opiskeluajan tutuja Raahen opetustoimen foorumissa. Mervi Wuolteenaho-Soralahti oli melkein Karppisen esimies. Vastavalittu luokanopettaja valitsi viime tingassa Oulun Raahen ja Honganpalon koulu
KOULU – On tärkeää, että koulu on muutakin kuin tietoa, toteaa kasvatustieteen tohtori Seppo Karppinen.
Hän myöntää aikoinaan olleensa erilainen opettaja, joka sai opettajanhuoneessa osakseen ivallisia huomautuksia innostuksestaan seikkailu- ja elämyspedagogiikkaan. Menetelmän käyttö kaatuu usein pelkoihin ja ennakkoluuloihin.
Karppinen toteaa, että koulu on 50-prosenttisesti opetusta ja 50-prosenttisesti kasvatusta. Yhä enenevässä määrin koulu on mukana lasten ja nuorten minä-käsityksen ja itsetuntemuksen tukemisessa.
Erityisopettaja muistuttaa, että kaikki eivät opi samalla tyylillä. Erilaiset lahjakkuudet tulisi huomioida. 2005 väitellyt tunnustaa, ettei itsekään aikoinaan sopinut massaopetuksen kaavaan.
Seikkailullinen vuosi haastavassa luokassa -väitöskirjansa Karppinen teki sairaalakoulussa 9-12-vuotiaitten koululaisten opetuksessa keräämästään materiaalista. Hänen näkemyksensä mukaan seikkailu- ja elämyspedagogiikka on yksi vaihtoehtoinen menetelmä haastavien oppilaiden kuntouttavassa kasvatuksessa, koulumotivaation lisäämisessä ja syrjäytymisen ehkäisemisessä.
– Havaintojen perusteella näyttäisi, että menetelmän avulla voidaan eheyttää kasvu- ja oppimistavoitteita tämän päivän tieto- ja teknologiapainotteisessa koulujärjestelmässä, arvioi Karppinen väitöskirjassaan.
Ei seikkailukasvatus ole vain erityisopetuksen yksinoikeus. Karppinen kannustaa myös yleisopetuksessa ottamaan lomaa luokasta ja siirtymään uuteen ympäristöön. Hän kertoo oman joukkonsa seikkailleen Oulujoen rannassa biologiaa ja maantietoa opiskelemassa.
Erityisopettaja painottaa, että kyse ei ole resursseista, vaan asenteesta ja opettajan luovuudesta. Oppiaineita voidaan yhdistää ja lähteä vaikka luontoon. Mikä estää opiskelemasta matematiikkaa käsityöluokassa, sitäkin tapahtuu.
Samalla kun tietoa ammennetaan, opiskellaan myös sosiaalisia taitoja. Spontaanit keskustelut ja ajatustenvaihdot ovat juuri sitä, mikä tavallisella koulutunnilla ei ole mahdollista. Seikkailukasvatus voi myös tuoda oppilaista esiin vahvuuksia, jotka eivät koululuokassa pääse näkyville.
Metodi ei kuitenkaan ole vain vaeltelua joen rannassa tai metsäretkellä. Tuokio on purettava; keskusteltava kokemuksista ja tehtävä johtopäätökset.
– Seikkailu kasvattaa elämänhallintaa, uskoo Karppinen, joka luennoi aiheesta Raahen opetustoimen foorumilla.
