Moporahat metsästä

PUOLUKKA Varma syksyn merkki on Pattijoelle Lappasten Nesteen pihaan ilmestynyt Tauno Irrin marjanostopiste.

Reino Bäckman nostelee ämpäriä toisensa jälkeen asfaltille Mersun tavaratilasta. 15 sankoa ja puolikas saavi on Sirirat-vaimon parin päivän marjasaalis. Sirirat lähettää osan marjatilistä Thaimaahan.

Kaikki hiihtomajan ympäristöstä poimittu. Reino ei marjametsään lähde, vaan toimii vaimonsa kuskina.

Tavallisesta marjanpoimijasta ällistyttävältä tuntuva marjasaalis ei Siriratia tyydytä. Nainen puistelee hymyillen päätään, enemmän olisi pitänyt saada.

Hyvällä marja-apajalla hänellä täyttyy kolme ämpärillistä parissa tunnissa ja heikommilla marjakankailla sangollista saa kerätä tunnin.

Noin 110 puolukkakilon punnituksen jälkeen vajaat 180 euroa vaihtaa omistajaa. Osa euroista löytää tiensä Thaimaahan, jossa mopon maksut odottavat maksajaansa. Osa jää Siriratin käyttövaroiksi ja kylässä käymässä olevalle tyttärelle.

– Ei tätä vuotta voi verrata millään edellisvuoteen tai sitä edelliseen, tietää Reino Bäckman marjasaaliista.

Marjasouvia pariskunta aikoo kuitenkin jatkaa pakkasiin saakka, kuten viime vuonnakin.

Marjavuoden heikkoutta harmittelee myös ostopisteessä työskentelevä Jari Leppä. Kuiva kesä on tehnyt tehtävänsä, eikä puolukkaa ole viimevuotiseen tapaan. Samanlaista on ollut mustikkamättäilläkin.

Jonoja ei teltalla näy aiempien syksyjen tapaan. Siriratin jälkeen kauppaa käydään muutamasta ämpärillisestä ja puolikkaasta saavista.

Puolukan laadussa ei Lepän mukaan ole kuitenkaan moittimista.

30 vuotta alalla toiminut ja marjabusinesta Ivalosta Raaheen rajatulla alueella pyörittävä Tauno Irri ei usko, että heillä saataisiin koottua aiempien vuosien tapaan miljoonaa kiloa. Mies puhuu puolen miljoonan kilon mahdollisuudesta.

Raahessakin marjan liikkuminen on romahtanut. Huippuna Irri muistelee aikaa, jolloin päivässä saattoi tulla jopa 20 tonnia marjaa. Nyt on hyvä tonni tai puolitoista tuodaan.

Saaliin hupeneminen yli 3 600 sangollisesta noin 200 sangolliseen on dramaattinen.

– Eiväthän nämä suomalaiset kerää. Pakko hankkia jatkossa omat poimijat, jos haluaa pysyä alalla, miettii hän näkymiä.

Näppärälle marjanpoimijalle tuhannen euron tili on Irrin mukaan helppo tehtävä. Monelle nuorelle nätti summa, heitä ei vain juuri marjateltoilla näy.

Toisaalta, jos ei marjanpoiminta kiinnosta entiseen tapaan, on puolukan käyttökin kokenut romahduksen.

– Eiväthän ihmiset osaa enää pottujakaan keittää, toteaa Irri.