Melontakin vie viisikymppistä

50-VUOTIAS Vihannin Ilveskorven Verkamäellä täyttää viisikymmentä vuotta maanviljelijä-karjanhoitaja, isäntä Ilkka Verkasalo. Hän vaikuttaa monissa ammattikuntansa yhteisten asioitten ympyröissä, mutta ei ole niitä miehiä, joka ajattelee, että vasta eläkkeellä ehtii mukaviin harrastuksiin. Ilkka Verkasalo innostui 2000 luvulla jokimelonnasta. Viimeisin kokemus on syyskuulta Ivalojoella välillä Kuttura-Tolonen 50 kilometrin matkalla. ? Melontaharrastus antaa pitkävaikutteisesti hyvää mieltä, vaikka melonta itsessään kestäisikin vain yhden valoisan tai hämyisen yön. Ensin jokiretkeä odottaa ja valmistelee, sitten se toteutuu ja sen jälkeen on kokemuksista monet mainiot muistot. Jokiretket vaativat hyvää kuntoa ja asiaan kuuluvat varusteet. Retki Lapin perukoille kesti muutaman päivän ja meitä oli kolme melojaa sekä autonkuljettaja, kertoo hyvän harrastuksen itselleen löytänyt mies, joka ehtii pitää vuosittain koko 26 vuorokauden maatilaloman. Suuntana on useimmiten myös perheen kanssa pohjoinen, johon on syynä lapsuudesta alkaen Rovaniemen mummulaan tehdyt lomareissut. Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin 22 vuotta sitten, jota ennen Ilkka oli jo täysillä mukana talon töissä. Ylioppilaskirjoitusten ja armeijan jälkeen käyty maamieskoulu vahvisti ammatinvalinnan. Hän ei EU:n myötä sairastunut mammuttitautiin. Tilalla on 20 lypsylehmän karja ja 70 hehtaaria viljeltyä, josta saadaan karjalle rehut. ? Työpäivä alkaa aamu neljältä ja Pohjolan Maito tyhjentää tankin kahdeksan maissa joka toinen aamu. Äidin isä Asunmaan Frans on sanonut: ?Näkkee jo lapsesta, kellä on työkinttaat käjesä?. Lapset ovat etenkin kesällä jo innokkaita navetta-apulaisia. Marikki tuntee lehmät nimeltään. Hän huomaa heti, mikä iltalypsylle saapuvista lehmistä puuttuu ja Sakarista on hyvää kyytiä kasvamassa innokas traktorikuski peltotöihin, kaavailee Ilkka Verkasalo tulevaisuutta. ? Suvun monisatavuotinen maanviljelys- ja karjataloushistoria Ilveskorvessa on kunnioitusta herättävä, mutta on se myös taakka. En voi sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois, mutta en myös ammattia vaihtaisi. Karjatalous pitää elossa, maisemanhoidolla ja viljanviljelyllä ei pärjää, sanoo itsenäisyyspäivänä juhlaansa viettävä Ilkka Osmon poika Verkasalo. Hän on kiinnostunut sukunsa pitkästä historiasta ja kotiseututyöstä, mikä on verenperintöä sukupolvelta toiselle. Ilkan isoisä Jaakko Verkasalo puuhasi Vihannin kotiseutulukemistoa jo yli 50 vuotta sitten ja Ilkka puolestaan oli kokoamassa Ilveskorven raivaajat -kyläkirjaa, jossa kylän hävinneet asuinpaikat olivat hänen tutkimuksensa kohteena. Kyläkirja valmistui keväällä 2005. ? Sukututkimus on hyvin mielenkiintoista. Toivon, että joskus joku tulee sanomaan kuuluvansa samaan tai aivan eri sukuseuraan ja sitten voidaan todeta, että ollaan sukulaisia, ja sukuyhteys saattaa löytyä vaikkapa taaksepäin 10. sukupolvesta, sanoo geeniperimästään kiitollinen Verkasalojen sukuseuran varapuheenjohtaja. Päivänsankari sanoo pienenä saaneensa rokotuksen politiikkaa vastaan, kun isä oli monessa mukana, mutta luottamustoimia on ammatin puitteissa kertynyt ja Ilkka Verkasalo vaikuttaa mm. Pohjolan Maito Oy:n edustajistossa sekä Pyhäjokialueen Metsänhoitoyhdistyksessä. Valtuustoehdokkaaksi hän ei ole lähtenyt, mutta on kantanut kortensa kekoon toimimalla mm. Vihannin kunnan ympäristölautakunnassa useita vaalikausia sekä raittiuslautakunnassa. Oman kylän vesiosuuskunnassa hän on varapuheenjohtaja ja kuuluu Vihannin Vesi Oy:n hallitukseen aiemmin mainittujen luottamustoimien lisäksi.


Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme klikkaamalla tästä etusivulle.

Etusivullamme juuri nyt: