Mik­ko Määt­tä

mik­ko.maat­ta@al­ma­me­dia.fi

Niin kuin hy­vin tie­de­tään, on Ju­ma­la kaik­ki­val­ti­as, kaik­ki­tie­tä­vä ja kau­kaa vii­sas. Siis­pä Ju­ko­lan talo, ete­läi­ses­sä Hä­mees­sä, sei­soo erään mäen poh­jai­sel­la rin­teel­lä, liki Tou­ko­lan ky­lää.

Aloi­tuk­set ovat tär­kei­tä. Sen tie­si­vät myös Väi­nö Lin­na ja Alek­sis Kivi. Me­huk­kaal­la aloi­tuk­sel­la pää­see pit­käl­le, ja kir­jaa lu­kies­sa hyvä start­ti kan­taa jos­kus hy­vin­kin pit­käl­le. Jos­kus jopa ro­maa­nin lop­puun saak­ka. Step­hen King osaa aloi­tuk­set, mut­ta sen jäl­keen meno on mo­nes­ti ai­ka ha­pui­le­vaa.

Elä­mäs­sä ei kan­na­ta ai­na alus­sa reh­kiä kuin Jus­si suol­la kuok­kan­sa kans­sa. Juok­si­jat ker­to­vat, et­tä pit­käl­lä mat­kal­la it­se­ään pi­täi­si sääs­tää, jos ai­koo pääs­tä kun­ni­al­la lop­puun saak­ka. Jos käyt­tää kaik­ki voi­man­sa alus­sa, lop­pu­ki­ri jää te­ke­mät­tä.

Toi­mit­ta­jil­le on vä­lil­lä te­roi­tet­tu aloit­ta­mi­sen tär­keyt­tä ja jos­kus taas on kiin­ni­tet­ty huo­mi­o­ta lo­pet­ta­mi­seen. Alus­sa kiin­ni­te­tään huo­mio ja lo­pus­sa sä­väy­te­tään.

Mie­lee­ni on jää­nyt joku lu­en­noit­si­ja, joka piti tär­ke­ä­nä kaik­kea sitä, mikä on alun ja lo­pun vä­lis­sä. Ole­tan, et­tä ei hän tah­to­nut vä­hä­tel­lä al­ku­jen ja lop­pu­jen mer­ki­tys­tä, vaan ke­hot­ti kiin­nit­tä­mään huo­mi­o­ta ko­ko­nai­suu­teen.

Tou­hu­a­via lap­sia ke­ho­te­taan lo­pet­ta­maan ajois­sa. Sa­man neu­von voi­si an­taa mo­nil­le elo­ku­van­te­ki­jöil­le, jot­ka ei­vät mal­ta kat­kais­ta ta­ri­naa hy­vis­sä ajoin vaan la­to­vat lo­pe­tuk­sia toi­nen toi­sen­sa jäl­keen, vaik­ka kat­so­ja toi­voi­si nä­ke­vän­sä jo lop­pu­teks­tit.

Kuu­lui­sien ih­mis­ten vii­mei­siä sa­no­ja on ruu­kat­tu ke­rä­tä ja ker­toa eteen­päin.

Jot­kut hen­ki­löt ovat tiu­kas­ti nai­mi­sis­sa vii­meis­ten sa­no­jen­sa kans­sa. Kuka voi aja­tel­la Ju­lius Ca­e­sa­ria il­man, et­tä mie­leen tu­lee Bru­tus, jol­le Ca­e­sar osoit­ti vii­mei­set sa­nan­sa? "Si­nä­kin Bru­tuk­se­ni!" on niin kuu­lui­sa to­te­a­mus, et­tä sil­lä on vit­sail­tu As­te­ri­xis­ta läh­tien.

Kun on elä­nyt kuu­lui­san elä­män, mo­net tun­tu­vat toi­vo­van, et­tä vie­lä vii­mei­sel­lä het­kel­lä tu­li­si jo­kin hel­mi. Kiin­nos­tus vii­meis­ten sa­no­jen lis­taa­mi­seen ja nii­den ker­to­mi­seen tun­tuu ole­van lo­pu­ton.

Kuin­ka mo­nen ro­maa­nin lo­pe­tuk­sen muu­ten muis­tat? It­sel­le ei tule yh­täk­kiä mie­leen kuin yk­si. Jot­kut ovat osan­neet sen­kin tai­don. He ovat­kin ai­ka ve­li­kul­tia.