Sari Jaatinen
sari.jaatinen@raahenseutu.fi
Vuolijoen pojilla oli miehen ikää lähestyessään suunnilleen yksi vaihtoehto: töihin Otanmäen kaivokselle, joko maanalaisiin tai maanpäällisiin töihin.
Nyt kaivoksen suuruuden ajoista muistuttaa enää Kajaanintielle näkyvä torni.
Vajaan 10 kilometrin päähän kaivoksesta syntyneelle Iikka Kontiolle oli myös selviö, että leipä tullaan tienaamaan mainarihommissa. Elämä toi kaivosteknikon kuitenkin loppujen lopuksi Raaheen ja Rautaruukille.
Eläkepäivillään muisteluksiaan kirjoittanut Iikka palaa tuoreessa Nuoruusmuistoja-kirjassaan 60-luvun alkuvuosiin. Niinä aikoina Iikka opiskeli Lappeenrannan teknillisessä koulussa, teki töitä Otanmäen ja Pyhäsalmen kaivoksella ja Olkkavaaran tunnelissa Rovaniemellä.
–Ihanaa, parasta aikaa, sanoo Iikka Kontio 60-luvun opiskelijavuosista.
Äiti tosi ei tykännyt ollenkaan pojan kaivosmieshaaveista.
–Äiti sanoi, että olen kasvattanut sinut muuhunkin kuin kuolemaan kaivoksiin.
Iikka ei suotta kirjassaan kaunistele mieheksi kasvamiseen liittyviä käänteitä.
Hän kertoo suorasukaiseen tyyliinsä elämänsä käänteistä, ihastuttavista kohtaamisista ja ennen kaikkea reippaasta kaivosmiesten elämästä.
–Se oli miesten maailmaa. Työ oli raskasta, likaista ja märkää. Miesten puheet olivat raakaa, jätkien puhetta. Ei tämä mitään kaunokirjallisuustekstiä ole, Iikka naurahtaa.
Iikka kertoo kaivostöistä yllättävän tarkasti, kun ottaa huomioon, että kaikesta on jo yli 50 vuotta aikaa.
–Eivät ne ajat lähde ikinä mielestä pois. Pystyn palauttamaan kaiken mieleeni ja onneksi virallista tietoa kaivosten toiminnasta on pystynyt tarkastamaan netistä.
Kirjoitusprosessi kesti Iikalla noin vuoden. Vaikka kirjoittaminen on yksinäistä puurtamista, koki Iikka sen olevan mukavaa.
Näkökulmansa puolesta hän uskoo sen kiinnostavan muitakin kuin entisiä mainareita.
–Herrat ovat kirjoittaneet tehtaista ja kaivoksista, mutta työmiehet vähemmän.
Iikka kirjoitti myös yksiin kansiin puhtaaksi isänsä rintamalta vaimolleen Liisalle lähettämät kirjeet. Se oli tunteikas projekti, mutta arvokas tallennustyö sisaruksille ja jälkipolville.
–Kirjeet olivat olleet jemmassa 30 vuotta. Niistä välittyi kauhea kuva talvi- ja jatkosodasta.
Kaivosteknikoksi valmistuttuaan Iikalla olisi ollut paikka muun muassa Kolari Rautuvaaran kaivoksella. Otanmäen kaivoksen konttorissa työskennellyt Anja-vaimo oli toista mieltä.
Kun vaihtoehtoina oli Raahen Rautaruukki tai Kolarin kaivos, vaimo päätti, että Raaheen lähdetään.
–Se oli vaikea päätös, mutta täällä työ oli sittenkin lähellä koulutustani. Kaivososaamisesta oli hyötyä Rautaruukilla.
Entisten otanmäkeläisten kanssa Iikka on silloin tällöin yhteydessä puhelimitse.
Kaivoksista Iikalla ei ole pahaa sanottavaa. Hän arvostaa niiden työllistävää vaikutusta, ja on puolustanut tästä näkökulmasta myös kiisteltyä Talvivaaraa.
–Kainuussa on pikku korpijärviä älyttömästi. Mitä merkitsee muutamien mökkiläisten valitus, kun 1000 ihmistä saa työpaikan? Eikä se niin hirveitä myrkkyjä ole laskenut.
Etusivulla juuri nyt