Sari Jaa­ti­nen

sari.jaa­ti­nen@raa­hen­seu­tu.fi

Vuo­li­jo­en po­jil­la oli mie­hen ikää lä­hes­ty­es­sään suun­nil­leen yk­si vaih­to­eh­to: töi­hin Otan­mä­en kai­vok­sel­le, joko maa­na­lai­siin tai maan­pääl­li­siin töi­hin.

Nyt kai­vok­sen suu­ruu­den ajois­ta muis­tut­taa enää Ka­jaa­nin­tiel­le nä­ky­vä tor­ni.

Va­jaan 10 ki­lo­met­rin pää­hän kai­vok­ses­ta syn­ty­neel­le Iik­ka Kon­ti­ol­le oli myös sel­viö, et­tä lei­pä tul­laan tie­naa­maan mai­na­ri­hom­mis­sa. Elä­mä toi kai­vos­tek­ni­kon kui­ten­kin lop­pu­jen lo­puk­si Raa­heen ja Rau­ta­ruu­kil­le.

Elä­ke­päi­vil­lään muis­te­luk­si­aan kir­joit­ta­nut Iik­ka pa­laa tuo­rees­sa Nuo­ruus­muis­to­ja-kir­jas­saan 60-lu­vun al­ku­vuo­siin. Nii­nä ai­koi­na Iik­ka opis­ke­li Lap­peen­ran­nan tek­nil­li­ses­sä kou­lus­sa, teki töi­tä Otan­mä­en ja Py­hä­sal­men kai­vok­sel­la ja Olk­ka­vaa­ran tun­ne­lis­sa Ro­va­nie­mel­lä.

–Iha­naa, pa­ras­ta ai­kaa, sa­noo Iik­ka Kon­tio 60-lu­vun opis­ke­li­ja­vuo­sis­ta.

Äi­ti tosi ei ty­kän­nyt ol­len­kaan po­jan kai­vos­mies­haa­veis­ta.

–Äi­ti sa­noi, et­tä olen kas­vat­ta­nut si­nut muu­hun­kin kuin kuo­le­maan kai­vok­siin.

Iik­ka ei suot­ta kir­jas­saan kau­nis­te­le mie­hek­si kas­va­mi­seen liit­ty­viä kään­tei­tä.

Hän ker­too suo­ra­su­kai­seen tyy­liin­sä elä­män­sä kään­teis­tä, ihas­tut­ta­vis­ta koh­taa­mi­sis­ta ja en­nen kaik­kea reip­paas­ta kai­vos­mies­ten elä­mäs­tä.

–Se oli mies­ten maa­il­maa. Työ oli ras­kas­ta, li­kais­ta ja mär­kää. Mies­ten pu­heet oli­vat raa­kaa, jät­kien pu­het­ta. Ei tämä mi­tään kau­no­kir­jal­li­suus­teks­tiä ole, Iik­ka nau­rah­taa.

Iik­ka ker­too kai­vos­töis­tä yl­lät­tä­vän tar­kas­ti, kun ot­taa huo­mi­oon, et­tä kai­kes­ta on jo yli 50 vuot­ta ai­kaa.

–Ei­vät ne ajat läh­de iki­nä mie­les­tä pois. Pys­tyn pa­laut­ta­maan kai­ken mie­lee­ni ja on­nek­si vi­ral­lis­ta tie­toa kai­vos­ten toi­min­nas­ta on pys­ty­nyt tar­kas­ta­maan ne­tis­tä.

Kir­joi­tusp­ro­ses­si kes­ti Ii­kal­la noin vuo­den. Vaik­ka kir­joit­ta­mi­nen on yk­si­näis­tä puur­ta­mis­ta, koki Iik­ka sen ole­van mu­ka­vaa.

Nä­kö­kul­man­sa puo­les­ta hän us­koo sen kiin­nos­ta­van mui­ta­kin kuin en­ti­siä mai­na­rei­ta.

–Her­rat ovat kir­joit­ta­neet teh­tais­ta ja kai­vok­sis­ta, mut­ta työ­mie­het vä­hem­män.

Iik­ka kir­joit­ti myös yk­siin kan­siin puh­taak­si isän­sä rin­ta­mal­ta vai­mol­leen Lii­sal­le lä­het­tä­mät kir­jeet. Se oli tun­tei­kas pro­jek­ti, mut­ta ar­vo­kas tal­len­nus­työ si­sa­ruk­sil­le ja jäl­ki­pol­vil­le.

–Kir­jeet oli­vat ol­leet jem­mas­sa 30 vuot­ta. Niis­tä vä­lit­tyi kau­hea kuva tal­vi- ja jat­ko­so­das­ta.

Kai­vos­tek­ni­kok­si val­mis­tut­tu­aan Ii­kal­la oli­si ol­lut paik­ka muun mu­as­sa Ko­la­ri Rau­tu­vaa­ran kai­vok­sel­la. Otan­mä­en kai­vok­sen kont­to­ris­sa työs­ken­nel­lyt An­ja-vai­mo oli tois­ta miel­tä.

Kun vaih­to­eh­toi­na oli Raa­hen Rau­ta­ruuk­ki tai Ko­la­rin kai­vos, vai­mo päät­ti, et­tä Raa­heen läh­de­tään.

–Se oli vai­kea pää­tös, mut­ta tääl­lä työ oli sit­ten­kin lä­hel­lä kou­lu­tus­ta­ni. Kai­vo­so­saa­mi­ses­ta oli hyö­tyä Rau­ta­ruu­kil­la.

En­tis­ten otan­mä­ke­läis­ten kans­sa Iik­ka on sil­loin täl­löin yh­tey­des­sä pu­he­li­mit­se.

Kai­vok­sis­ta Ii­kal­la ei ole pa­haa sa­not­ta­vaa. Hän ar­vos­taa nii­den työl­lis­tä­vää vai­ku­tus­ta, ja on puo­lus­ta­nut täs­tä nä­kö­kul­mas­ta myös kiis­tel­tyä Tal­vi­vaa­raa.

–Kai­nuus­sa on pik­ku kor­pi­jär­viä älyt­tö­mäs­ti. Mitä mer­kit­see muu­ta­mien mök­ki­läis­ten va­li­tus, kun 1000 ih­mis­tä saa työ­pai­kan? Ei­kä se niin hir­vei­tä myrk­ky­jä ole las­ke­nut.