Tutkittavaa on paljon. Mistä ja milloin tauti tuli ja kuinka laajalle se on levinnyt? Ovatko esimerkiksi pyyntikokoiset istukaskirjolohet taudinkantajia?
Tuulikki Nousiainen
tuulikki.nousiainen@raahenseutu.fi
Kalastaja Heikki Eskolan ilme on totinen.
–Viimeistään keväällä totuus tulee esille. Silloin nähdään, millaista jälkeä kirjolohien virus on tehnyt luonnonkaloille. Huoli ja pelko on iso.
Siikajoen Karinkannan edustan merialueella kalastava Eskola on huolissaan lohikalojen IHN-viruksesta, jota löytyi 30. marraskuuta Iissä sijaitsevalta kirjolohien merikasvattamolta. Kalastajien saamien hajatietojen mukaan virus voi tarttua ainakin särkikaloihin. Hauestakin on puhuttu.
Viruksen saastuttamia kalojen pitopaikkoja on nyt neljä. Kaksi on Iissä Pohjois-Pohjanmaalla ja kaksi Tervossa Pohjois-Savossa, ylitarkastaja Hanna Kuukka-Anttila Evirasta kertoo.
Torjuntatoimet kyseisillä kalankasvattamoilla ovat totaaliset.
–Kaikki kalat hävitetään ja altaat sekä rakenteet desinfioidaan. Kahdessa pitopaikassa hävitystoimet on aloitettu ja kahdessa muussa niitä valmistellaan.
–Myös Iin laitoskalojen osalta on tehty lopettamispäätös, mutta varsinaista kalojen lopettamista ja laitosten desinfiointitoimia ei ole vielä päästy aloittamaan. Meressä oleville laitoksille pitää ensin tehdä jäätie.
Varmuudella IHN-viruksesta tiedetään se, että siitä ei ole haittaa ihmiselle, Evirasta korostetaan.
–Ihmisiin IHN-tauti ei tartu ja kalaa voi syödä normaalisti. Myöskään muille tasalämpöisille, kuten koirille ja kissoille IHN-tauti tai siihen sairastuneen kalan syöminen eivät aiheuta terveysvaaraa.
Kukaan ei vielä tässä vaiheessa pysty sanomaan, millä tavoin virus vaikuttaa luonnonkaloihin Suomen olosuhteissa. Suomessa IHN-virusta ei ole koskaan aikaisemmin tavattu, mutta monissa Keski-Euroopan maissa sitä on esiintynyt aina silloin tällöin jo vuosikymmenien ajan, samoin Pohjois-Amerikassa ja Venäjällä.
Eviran tutkimusprofessori Perttu Koski tietää kertoa, että Pohjois-Amerikassa virus on tappanut luonnonvaraisia Tyynenmeren lohen poikasia.
–Sen sijaan Sveitsissä, jossa virusta on myös tavattu, ei ole tiedossa luonnonkalojen sairastumisia. Koska Keski- ja Etelä-Euroopassa, jossa IHN-virusta esiintyy, ei ole villilohia, on johtopäätösten tekeminen villilohille koituvista haitoista hyvin epävarmaa. Sveitsissä virusta ei ole löydetty taimenista lähellä IHN-virusta kantavia kirjolohilaitoksia. Onkin luultavaa, että taimen on kirjolohta selvästi vastustuskykyisempi virusta vastaan. Muut kuin lohensukuiset kalalajit eivät todennäköisesti juuri kärsi IHN-viruksesta.
Virus löydettiin iiläiseltä kalankasvattamolta rutiinitarkastuksen yhteydessä. Tämä huolestuttaa kalastajia.
–Kuka pystyy sanomaan, kuinka kauan virus on kirjolohissa jo muhinut? Ja mihin kaikkialle virusta kantavia kaloja on ehditty kuskata ja istutella, Heikki Eskola kyselee.
Evirasta myönnetään, että avoimia kysymyksiä on vielä paljon.
–Viruksen leviämistä on hyvin vaikea selvitellä. Mutta tavoitteena on pyrkiä hävittämään IHN-virus Suomesta mahdollisimman nopeasti, Perttu Koski painottaa.
Suuri kysymys on, mistä virus on Suomeen alun perin päässyt. Töitä tulee siis riittämään, kun Evira jatkaa tutkimuksiaan sekä viruksen levinneisyyden että alkuperän selvittämiseksi.
Kirjolohen ystäville hyvä uutinen on se, että alustavissa tutkimuksissa ja näytteenotoissa jo lähes 30 kalanviljelylaitosta on saanut puhtaat paperit.
Suomen Kalankasvattajaliiton mukaan kirjolohen osuus kotimaisesta ruoka-kalatuotannosta on lähes 95 prosenttia.
Etusivulla juuri nyt