Raahelaisuus on niin laaja ja monisyinen ajatus, että sen omaksumiseen ei vielä vuosi riitä, mutta ääriviivatasolla se jo Nurkkalalla hahmottuu.

Sari Jaa­ti­nen

Raa­hen seu­ra­kun­nan seu­ra­kun­ta­pas­to­ri Tee­mu Kak­ku­ri oli nä­em­mä oi­ke­as­sa mää­ri­tel­les­sään Mart­ti ja Lut­her -näy­tel­mäs­sään kau­pun­gin­joh­ta­ja Ari Nurk­ka­lan "tou­hun ja toi­men mie­hek­si".

Tämä tu­lee to­dis­tet­tua pa­ris­sa mi­nuu­tis­sa, kun kes­kus­te­lum­me Nurk­ka­lan työ­huo­nees­sa kei­kah­taa Kek­ko­seen.

Ker­ron, kuin­ka Kek­ko­sen luot­to­toi­mit­ta­ja Maa­rit Tyrk­kö ihas­te­li vii­me syk­sy­nä Nurk­ka­lan työ­huo­neen ik­ku­nas­ta nä­ky­vää UKK:n pat­sas­ta, mut­ta ih­met­te­li, kun ei ku­van­veis­tä­jän ni­meä ole mis­sään nä­ky­vil­lä.

Tä­män kuul­les­saan Nurk­ka­la ot­taa sa­man­tien esiin muis­ti­kir­jan­sa ja te­kee sii­hen mer­kin­nän. Asia pi­tää kor­ja­ta.

Muis­ti­kir­ja on Nurk­ka­lal­le kor­vaa­ma­ton. Nii­tä on it­se asi­as­sa kak­si – tas­ku­ver­sio kul­kee mu­ka­na kaik­ki­al­le ja isom­pi on työ­huo­nees­sa.

Kek­ko­sen ku­van­veis­tä­jän ni­men nä­ky­mi­nen pat­saan yh­tey­des­sä kel­paa tyy­pil­li­sek­si asi­ak­si, jon­ka kau­pun­ki­lai­nen voi Raa­ti­huo­neen ylä­ker­taan tuo­da.

– Ei ole niin pien­tä asi­aa, jon­ka kans­sa tän­ne ei voi­si tul­la. Ai­na saa tul­la jos pai­kal­la olen. Olen vain ja ai­no­as­taan raa­he­lai­sia var­ten, Nurk­ka­la sa­noo.

Ku­lu­nut vuo­si tun­tuu Nurk­ka­las­ta use­am­mal­ta, niin pal­jon on ol­lut uut­ta omak­sut­ta­vaa.

Omaan työ­hön on pi­tä­nyt yh­tä ai­kaa sekä sys­te­maat­ti­ses­ti pe­reh­tyä et­tä teh­dä sitä.

– Oli on­ni, et­tä apu­lais­kau­pun­gin­joh­ta­ja Il­mo Ar­ve­la oli apu­na­ni. Hän pe­reh­dyt­ti mi­nut an­si­ok­kaas­ti. Il­man hän­tä oli­sin ol­lut vai­keuk­sis­sa en­nem­min tai myö­hem­min.

Kau­pun­gin­joh­ta­ja on töis­sä ai­na. Kes­ki­mää­rin Nurk­ka­lan työ­päi­vät kes­tä­vät aa­mu­kah­dek­sas­ta il­ta­kah­dek­saan.

– Va­paa-ajal­le pi­tää va­ra­ta ai­ka ka­len­te­ris­ta. Olen va­ran­nut kun­to­sa­li­vuo­ro­ja­kin, mut­ta nii­den­kin pääl­le tah­too tul­la ko­kouk­sia.

Sel­lai­nen­kin bo­nus työs­sä on, et­tä on­nis­tu­mi­set ei­vät tah­do nä­kyä kos­kaan mi­hin­kään, mut­ta jos tu­lee epä­on­nis­tu­mi­nen, sii­tä kyl­lä tu­lee sa­no­mis­ta.

– Lu­men au­raa­mi­nen on hyvä esi­merk­ki. Kun tie on au­rat­tu, sitä ei tule aja­tel­leek­si. Sa­moin on myös päi­vä­ko­ti­paik­ko­jen kans­sa.

Kau­pun­gin hen­ki­lös­töä Nurk­ka­la kiit­te­lee työl­leen omis­tau­tu­neek­si.

– Omis­tau­tu­mi­nen nä­kyy sii­nä, et­tä uu­den stra­te­gi­am­me te­ke­mi­nen oli pelk­kää iloa – ja mi­ten hy­vin se on omak­sut­tu.

Mitä enem­män Nurk­ka­laa kuun­te­lee, sitä voi­mak­kaam­pa­na nou­see esil­le aja­tus yh­tei­ses­tä Raa­hes­ta, jon­ka ra­ken­ta­mi­seen kaik­kia kut­su­taan.

Osal­lis­ta­mis­ta ta­pah­tuu koko ajan enem­män: ih­mis­ten mie­li­pi­tei­tä kuul­laan esi­mer­kik­si kaa­voi­tu­sa­si­ois­sa ja kau­pun­ki­lai­set saa­vat ky­se­ly­jä vas­tat­ta­vak­seen.

– Kau­pun­ki­lai­sia tul­laan lä­hes­ty­mään val­ta­val­la mää­räl­lä osal­lis­tu­mi­sia, ver­kos­sa ja eri ti­lai­suuk­sis­sa. Osal­lis­tu­mal­la luo­daan avoi­muu­den kult­tuu­ria.

Yk­si yh­tei­nen Raa­he -aja­tuk­ses­sa ei Nurk­ka­lan mie­les­tä ole mi­tään uut­ta. Nyt pa­la­taan sii­hen yh­des­sä te­ke­mi­sen mei­nin­kiin, joka kau­pun­gis­sa val­lit­si Rau­ta­ruu­kin ra­ken­ta­mi­sen jäl­keen.

– Har­ras­teyh­dis­tyk­set, ur­hei­lu­seu­rat – kaik­ki teh­tiin it­se. Tämä 60–70-lu­ku­jen kult­tuu­ri on vie­lä ole­mas­sa ja se nos­te­taan kai­kes­sa mah­dol­li­ses­sa esiin.

Kun tämä yh­tei­nen toi­me­li­ai­suus yh­dis­tyy myön­tei­sen pai­kal­li­si­den­ti­tee­tin ja suur­hank­kei­den tuo­man elin­kei­no­tur­van myö­tä, ei Raa­hen kas­vua voi es­tää mi­kään. Pait­si raa­he­lai­set it­se.