Paavo Pyhtilä 50 vuotta vapaana taiteilijana: "Ei kaduta"
91-vuotiaan taiteilijan ideat eivät ole tyrehtyneet ja voimat alkavat palautua vaikean sairauden jälkeen.
Sari Jaatinen
50 vuotta sitten, vuonna 1968 Paavo Pyhtilästä tuntui, että vaihtoehtoja ei enää ollut. Tietä käyden tien oli vanki, vapaa oli vain umpihanki.
Laura-vaimo tuki epäilyksettä miehensä ratkaisua jättäytyä vapaaksi taiteilijaksi, mutta naapurit ja sukulaiset kauhistelivat.
– ”Se on saanu lotosta hirveät voitot, ei se muuten voisi noin tehdä”, moni arveli. Satasta enempää en ole kuitenkaan koskaan lotosta voittanut, taiteilija hymähtää.
Vaimo nukkui pois viisi vuotta sitten. Taiteilijan koti on hiljentynyt, kun eloisa, aina avulias ja hyväntuulinen kumppani on poissa. Puhe kääntyy tämän tästä innokkaasti miehensä työssä mukana eläneeseen Lauraan.
– Kerrankin kun oli näyttelyyn lähtö, Tampereelle tai Turkuun, hän oli innokkain pakkaaja ja lähtijä. Ja alkuaikoina hän istui aina auton kyydissä, kun kiertelin ympäri Raahea piirtelemässä. Oli hyvin tärkeää, ihanaa, että hän hyväksyi työni.
Oman tien kulkeminen on vaatinut sisua, lujaa luontoa.
– Olen ollut outo lintu, kun en ole arkaillut. Ei tätä hyväksynyt juuri kukaan.
Pyhtilä tietää, että hänen ilmaisunsa ei ole kaikille helpoin mahdollinen.
– Jos 2–3 sadasta ymmärtää, se riittää.
Perheen elättämiseksi hän maalasi aikoinaan kaupunkikuvia Raahesta, mutta teki ”omaa tyyliään” siinä sivussa. Raahe-aiheet vietiin aina käsistä.
– Kirsti Muinonen lohdutti, että ovat ne ihan hyviä nekin, Pyhtilä nauraa.
Omia, itselle tärkeitä töitä Pyhtilä ei pannut alkuvaiheessa mihinkään esille.
Ymmärtäjät olivat kaukana, enimmäkseen Helsingissä, mutta muutamia yksittäisiä tukijoita hän mainitsee Raahestakin.
Työskentely pohjoisen pikkukaupungissa piti Pyhtilän myös poissa hirmuisesta kilpailusta, joka pääkaupunkiseudulla vallitsee.
– Oli onni, että sain Suomen Taiteilijaseuran jäsenyyden. Se on ollut aika hyvä juttu. Jäsenyyttäkin pystyi anomaan vasta kun oli päässyt vähintään kolmeen seuran jyryttämään näyttelyyn kymmenen vuoden aikana.
Kotigallerian kesänäyttelyn ensimmäiset maalaukset ovat 60-luvun alusta, Lehmirantaa ja kirkon kuvetta.
Seuraavalla vuosikymmenellä Pyhtilän ilmaisu syveni ja tarkentui. Oma tunnistettava tyyli alkoi löytyä.
– Olen vähän hyljeksinyt näitä vanhoja maalauksiani, mutta tytärtä ne kiinnostivat.
Tytär on tehnyt suururakan kootessaan isänsä viiden vuosikymmenen töistä läpileikkausnäyttelyn.
Pyhtilä antoi tyttärelleen täysin vapaat kädet – ja on lopputulokseen erittäin tyytyväinen.
Erityinen kiitos on annettava aiheiden monipuolisuudesta. Osa teoksista on Pyhtilän voimakkaimman kauden symbolistisia, syvälle mieleen kairautuvia töitä, mutta osa tuo esille myös tekijän huumorintajun. Vuoden 2016 maalaukset ovat suorastaan hulvattomia raikkaissa pastelliväreissään.
Parasta on kuitenkin se mielentila, johon Pyhtilä aina katsojansa saattaa. Se on sekoitus harmoniaa, pohdiskelua ja iloa siitä, kun maalaus yhtäkkiä avautuu ja paljastaa salaisuutensa.
Näyttely: Paavo Pyhtilän kesänäyttely – viisi vuosikymmentä vapaana taiteilijana. Avoinna tällä viikolla ke, to, pe, su klo 12–18 ja la klo 12–16. Mettalankuja 15, Raahe.
Etusivulla juuri nyt
