Kirsi-Maria julkaisi ensimmäisen runokirjansa: Mummo istutti kaipuun Karjalaan

Kirsi-Maria Hiltunen julkaisi omakustannekirjasen runoja ja valokuvia.

Vesa Joensuu
Kirsi-Maria julkaisi ensimmäisen runokirjansa: Mummo istutti kaipuun Karjalaan

Kirsi-Maria Hiltunen kasvattaa lapsiaan tuntemaan juuret, sekä isän eteläpohjalaiset että äidin karjalaiset – ja vielä ripaus savoakin on suvussa.

Sari Jaatinen

Kun aihe on järkälemäisen suuri, voi sen pienimuotoinen käsittely olla tehokas valinta.

Siikajokinen Kirsi-Maria Hiltunen on julkaissut omakustanteena kauniin, pienen runokirjan Tuu sie niin mieki tuun.

Nimestä voi päätellä mistä kirjassa on kysymys. Se on kummunnut kaihosta rajan taakse jääneeseen Karjalaan.

Kirsi-Maria itse ei ole koskaan käynyt Karjalassa, mutta on elänyt Karjalan-kaipuun kanssa koko ikänsä.

–Mummoni istutti minuun Karjalan kaipauksen. Isoisä, ukko, oli kotoisin Pyhäjärveltä ja joutui sieltä evakkoon Savonlinnaan ja edelleen Vihantiin. Ukko kuoli kun olin parivuotias, mutta mummon kanssa me usein itkimme menetetyn Karjalan perään, Kirsi-Maria hymyilee.

Kirja onkin omistettu Kirsi-Marian isovanhemmille, Maiju Ilona ja Johannes Kupariselle.

Ensimmäisen julkaisun saattaminen kansien väliin on vienyt pitkän ajan, sillä Kirsi-Maria on kirjoitellut nelivuotiaasta asti. Nyt aika oli kypsä tulla esiin omilla runoilla.

Tärkeä sytyke oli vuonna 2010 järjestetty Karjalaseurojen Pohjolan piirin runokilpailu. Äiti usutti Kirsi-Mariaa osallistumaan – ja kilpailusta tulikin jaettu kolmas sija ja hyvää palautetta.

–Ajattelin, että olisipa mahtavaa jos saisin tehtyä kokonaisen kirjan. Olen harrastanut valokuvaustakin niin kauan kuin muistan, joten tein koko kirjan taiton itse, omilla kuvilla ja teksteillä.

Kirjan nimiruno on mummon tuttu lausahdus.

–Me lapset kuljailimme mummon kanssa ja huutelimme "mee sie niin mieki meen ja tuu sie niin mieki tuun.

Karjalaisuuden merkitys on Kirsi-Marialle suuri.

–Tietää missä juuret ovat. Ymmärtää itseään ja tätä maailmaa. Haluan myös lapsilleni kertoa suvun juurista.

Kirsi-Maria ja miehensä Reni Mäki-Uuro ja lapset Roosa-Ilona ja Emil-Eepi sattuvat kaiken kukkuraksi asumaan Siikajokivarressa paikalla, jonne evakkoja on tullut sodan jaloista asumaan.

Juuret tuntuvat myös syvällä itsessä. Itku ja nauru ovat yhtä herkässä, eikä vieraita istuteta talossa kuivin suin.

–Karjalaisuutta on myös erilaisuuden hyväksyminen. Evakoille oli melkoinen kulttuurisokki, kun tulivat länteen ja saivat osakseen monenlaista kohtelua.

Monet kodin esineet muistuttavat Karjalasta: ukon rajan takaa tuoma vanha työpöytä, Karjalan viiri, ristipistotaulu Karjalan vaakunalla – ja tietysti talvella poltetaan mustapunaisia kynttilöitä.

Isovanhemmat olivat tiiviisti mukana Karjalaseuran toiminnassa ja aktiivisuus on periytynyt sekä Kirsi-Marian äidille, että nyt hänelle itselleen. Äiti ja tytär toimivat molemmat Paavolan Karjalaseuran hallituksessa ja isäkin varapuheenjohtajana. Kirsi-Maria vastaa myös yhdistyksen nettisivuista.

–Yhdistykseen tarvittaisiin lisää nuoria. Järjestämme muun muassa monenlaisia kursseja, pidämme päiväkahvitilaisuuksia ja kesäisin kyykkäharjoituksia.

Palataan vielä Karjalaan ja mielikuvaan siitä. Lauluissa, runoissa ja muistelmissa toistuu toistumasta päästyään yksi adjektiivi: kaunis.

–Saamani kuva Karjalasta on romantisoitu, ihana ja kaunis. En ole koskaan käynyt Karjalassa, enkä tiedä onko se lopulta tarpeenkaan. Ukolle kotiseutu oli erittäin rakas – ja jäljelle jäi rakkaus ja kaipaus.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: