Juulia Lahnaoja

Oulaisten kansalaisopiston Pentti Ranta kiersi 60-luvulla lähikuntia luotsaamassa paikallisia puhallinorkestereita.

Rannan oppiin veljen ja serkun vanavedessä hakeutui myös nuori pirttikoskinen Elias Seppälä. Omaksi instrumentiksi valikoitui pasuuna, tosin valintaan vaikutti vahvasti se että Pyhäjoen pienessä orkesterissa oli otettava se mitä vapaana sattui olemaan.

Sotilasmusiikki tuli Seppälälle tutuksi Raudaskylän musiikkileireillä ja Seppälä hakeutuikin asepalvelukseen varuskuntasoittokuntaan Ouluun. Armeijan leipiin Seppälä jäikin koko työurakseen.

–Vuodesta 1971 ei ole päivääkään katkosta ollut, vuonna 2015 eläkkeelle jäänyt Seppälä kertoo.

Taskussaan Seppälällä oli pasuunan soiton tutkinto sekä musiikkiopiston opettajan paperit kun hän vuonna 1983 valmistui sotilaskapellimestariksi.

Hän toimi ensin nuorempana kapellimestarina Kaartin Soittokunnassa ja siirtyi sitten Ouluun Pohjan Sotilassoittokunnan päälliköksi 1986.

Kaartin Soittokunnan päälliköksi hänet nimitettiin 1995 ja puolustusvoimien ylikapellimestariksi vuonna 2008.

Ylikapellimestarin näkyvimpiin rooleihin kuuluu ilman muuta itsenäisyyspäivän Linnan juhlat.

Työnkuvaan kuuluu paitsi illan orkesterin johtaminen, myös esitettävien kappaleiden valitseminen ja sovittaminen. Seppälä kertoo saaneensa presidenteiltä melko vapaat kädet musiikkivalintoihin.

–Halosen ja Arajärven mentyä naimisiin ehdotimme tanssimusiikiksi Punatukkaiselle tytölleni -valssia, mutta siihen tuli kielto, Seppälä nauraa.

Seppälä kertoo myös Halosen muuttaneen aikanaan tanssiosuuden ensimmäistä valssia.

–Se oli aina ollut Tonava kaunoinen, mutta Halonen kyseli, että eikö siihen löytyisi jotain suomalaista.

Juulia Lahnaoja
Helsinkiin kotiutunut Seppälä vierailee kotiseudullaan 1-2 kertaa vuodessa. Tyttäret perheineen ovat nyt muuttaneet Ouluun, joten heidän vuokseen pohjoisessa tulee vierailtua tulevaisuudessa ehkä tiheämmin.

Helsinkiin kotiutunut Seppälä vierailee kotiseudullaan 1-2 kertaa vuodessa. Tyttäret perheineen ovat nyt muuttaneet Ouluun, joten heidän vuokseen pohjoisessa tulee vierailtua tulevaisuudessa ehkä tiheämmin.

Linnan juhlissa kuullaan musiikkina joka vuosi paitsi perinteisiä kotimaisia klassikoita, myös uusia sävellyksiä, sekä esityksiä muun muassa merkkivuottaan viettävien säveltäjien tuotannosta.

Seppälä myöntää Linnan juhlien olevan työllistäviä, mutta yllättäen ei kovinkaan stressaavia tapahtumia.

–Se porukka on siellä niin ammattitaitoista ja osaavaa, ettei siitä tarvitse stressata. Juhlava tunnelma tekee siitä rennon ja se ei todellakaan vähennä juhlan arvokkuutta, päinvastoin, Seppälä paljastaa. Työnsä parhaana puolena Seppälä kuitenkin pitää konserttien johtamista.

–Tulee hieno olo kun saa vaativankin teoksen onnistumaan, tunne siitä että kannatti nähdä vaivaa.

Eläkkeelle siirtynyt Elias Seppälä ei ehdi oloherrana loikoilemisesta paljon nautiskella.

Työn alla on jatkuvasti sävellyksiä, joiden sovituksia Seppälä kirjoittaa. Omaa sydäntä lähinnä on klassinen musiikki, ja Seppälä myöntää nauttivansa hieman monimutkaisesta taidemusiikista.

Seppälä on mukana myös projektissa, joka kokoaa puolustusvoimille vapaaehtoisia soittokuntia. Jäljelle jäävä aika kuluu tenniksen parissa.

–Tenniksessä ja musiikissa on varmaan jotakin samaa, jonakin päivänä tuntuu että nyt kaikki menee todella hienosti ja seuraavana päivänä ei suju sitten millään, Elias Seppälä hymyilee.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: