Rai­li Viir­ret

Aloi­tan sii­vo­a­mi­sen klo 9 ma­kuu­huo­nees­ta. Otan la­ka­nat ja tyy­ny­lii­nat pois. Vien ne pe­su­huo­nee­seen. Lai­tan ko­neen pyö­ri­mään ja la­jit­te­len lo­put pyy­kit. Pe­su­huo­neen kis­sa­ves­sa hai­see. Ke­rään kök­kä­reet pus­siin. Vien ne ja muut ros­kat ulos.

Pos­ti on tul­lut. Saan las­ku­ja ja ai­ka­kaus­leh­den. Pää­tän hoi­taa las­kut heti net­ti­pan­kis­sa. Säh­kö­pos­tis­sa vil­kut­taa odo­tet­tu vies­ti ys­tä­väl­tä. Luen sen ja vas­taan. Vil­kai­sen sa­mal­la so­me­ka­na­vat. Unoh­dun se­laa­maan kirp­pu­to­ri­si­vus­ton aar­tei­ta, vaik­ka en aio os­taa mi­tään.

Et­sin Han­nu-Pek­ka Björk­ma­nin ko­lum­nin tul­lees­ta ai­ka­kaus­leh­des­tä, kos­ka ne ovat niin oi­val­ta­via. Hok­saan, et­tä sa­mai­ses­sa leh­des­sä on tu­tun toi­mit­ta­jan te­ke­mä jut­tu Raa­hes­ta. Se on pak­ko lu­kea. Sa­mal­la se­lai­len koko leh­den läpi. Kel­lo on 11.

On näl­kä. Haen jää­kaa­pis­ta ruu­an­täh­tei­tä ja hais­tan, et­tä vi­han­nes­laa­ti­kos­sa mu­hii jo­tain. Pe­ru­na­pus­sin al­ta löy­tyy peh­men­ty­nyt kurk­ku, joka on va­lut­ta­nut nes­tei­tään. Jou­dun sii­vo­a­maan koko jää­kaa­pin.

Läm­mi­tän mik­ros­sa jo ker­taal­leen läm­mi­te­tyn ja jääh­ty­neen ate­ri­an. Sa­mal­la kun syön, lu­es­ke­len päi­vän leh­teä. Sii­vo­an ja pyy­hin ruo­ka­pöy­dän. Kel­lo on 12.

Kah­vi­ham­mas­ta ko­lot­taa. Pa­nen kah­vit tip­pu­maan, ja pu­ran as­ti­at ko­nees­ta. Keit­ti­ön laa­ti­kot kai­paa­vat jär­jes­te­lyä. Muo­vi­ra­si­oi­ta on ker­ty­nyt laa­ti­kon täy­del­tä. Ke­rään muo­vi­ra­si­at eril­leen ja kii­pe­än keit­ti­ö­jak­ka­ral­la lait­ta­maan ne ylä­hyl­lyl­le. Näen, et­tä kaa­pin pääl­lä on pö­lyä. Otan rä­tin ja yri­tän pyyh­kiä niin pal­jon, kuin yle­tän.

Juon jo hie­man sei­so­neen kah­vin olo­huo­nees­sa ja avaan tv:n, jos­ta tu­lee sai­raa­la­sar­ja. Ih­mis­suh­de­sot­ku­ja ja vai­kei­ta leik­kauk­sia. Juu­tun kat­so­maan oh­jel­man lop­puun. Kel­lo on 14.

Ke­rään olo­huo­nees­ta van­hat leh­det pa­pe­rin­ke­räys­kas­siin. Muis­tan pyy­kit. Vien ne na­ruil­le ja täy­tän pyyk­ki­ko­neen uu­del­leen.

Kis­sa mau­kuu ulos. Vien sen pi­ha­häk­kiin ja huo­maan, et­tä pi­ha­ku­kat kai­paa­vat kas­te­lua. Täy­tän kas­te­lu­kan­nut ja kas­te­len ku­kat. Sa­mal­la ny­pin rik­ka­ruo­ho­ja pe­ren­na­pen­kis­tä.

Yri­tän nä­pä­tä pi­han ou­dos­ta lin­nus­ta ku­van kän­ny­käl­lä ja me­nen kat­so­maan lin­tu­kir­jas­ta, mikä se on. En löy­dä lin­tu­kir­jaa, mut­ta löy­dän ro­maa­nin, joka on ol­lut kes­ken­lu­kui­se­na ka­dok­sis­sa. Haen paik­kaa, jo­hon jäin, ja unoh­dun lu­ke­maan muu­ta­man kap­pa­leen. Kel­lo on 15.30.

Me­nen vaa­te­huo­nee­seen. Pus­si­la­ka­noi­hin so­pi­va alus­la­ka­na on hyl­lyl­lä alim­mai­se­na. Yri­tän ny­käis­tä sitä, jol­loin kaik­ki pi­nos­sa ole­vat tu­le­vat alas. Jär­jes­te­len la­ka­noi­ta uu­del­leen hyl­lyl­le, kun kuu­len, et­tä ovi käy.

Kump­pa­ni tu­lee töis­tä ja ky­syy, et­tä kul­ta, pi­täi­si­kö meil­lä tä­nään sii­vo­ta.