Nyt on sit­ten saa­tu naut­tia au­rin­gos­ta oi­kein rop­pa­kau­pal­la. Skan­di­na­vi­an yl­lä viik­ko­tol­kul­la vel­lo­nut hel­le­ku­pu no­tee­rat­tiin myös Ame­ri­kois­sa, jos­sa kä­vim­me per­he­mat­kal­la kat­se­le­mas­sa pa­rin­kym­me­nen vuo­den ta­kai­sia ko­to­mai­se­mia. Oli mah­ta­vaa ta­va­ta van­ho­ja ys­tä­viä ja muu­ten­kin päi­vit­tää vuo­sien kul­taa­mat muis­tot ajan ta­sal­le. Pik­ku kau­pun­gis­ta oli kas­va­nut kes­ki­ko­koi­nen kau­pun­ki, ja lii­ken­ne oli muut­tu­nut en­tis­tä ka­oot­ti­sem­mak­si. Me ai­kui­set em­me ol­leet van­hen­tu­neet vä­hää­kään, mut­ta lap­so­sis­ta oli vart­tu­nut nuo­ria mie­hiä ja nai­sia.

Ih­mi­sen toi­met ovat muut­ta­neet maa­pal­lon sää­o­lo­suh­tei­ta. Se mikä on näyt­täy­ty­nyt lo­mai­li­joil­le pit­kä­nä hel­le­jak­so­na, on ol­lut vil­je­li­jöil­le ka­to­vuot­ta en­tei­le­vää pii­nan ai­kaa. Jo use­am­pa­na vuo­te­na pe­räk­käin sato tu­lee epä­on­nis­tu­maan; vuo­si sit­ten kyl­myy­den ja mär­kyy­den vuok­si, tänä ke­sä­nä lii­ka­kui­vuu­den vuok­si.

Vaik­ka ih­mi­nen on käy­nyt jopa kuus­sa, ei säi­den ää­ri-il­mi­öi­den es­tä­mi­sek­si tun­nu löy­ty­vän yh­teis­tä tah­to­ti­laa. Vie­lä­kin on nii­tä – jou­kos­sa jopa su­per­val­to­jen nok­ka­mie­hiä – jot­ka kiis­tä­vät il­mi­ön ni­mel­tä il­mas­ton­muu­tos. Li­sään­ty­nei­tä kui­vuus­jak­so­ja, man­ner­jää­ti­köi­den su­la­mis­ta ja ti­he­ne­viä hir­mu­myrs­ky­kau­sia se­li­te­tään luon­nol­li­sel­la vaih­te­lul­la. Täs­sä asi­as­sa tun­tuu jär­jen ää­ni löy­ty­vän nuo­ren su­ku­pol­ven kes­kuu­des­sa. He ovat huo­lis­saan maa­il­mas­ta, jon­ne hei­dän pi­täi­si pys­tyä pe­rus­ta­maan per­he ja elä­mään ih­mi­sar­voi­nen, on­nel­li­nen elä­mä. Muo­vin ja muun saas­teen kes­kel­lä tu­le­vai­suus ei näy­tä va­loi­sal­ta. Van­hem­mat su­ku­pol­vet luot­ta­vat tie­de­mies­ten vii­sau­teen löy­tää vii­me het­ken pe­las­tus glo­baa­lil­ta ym­pä­ris­tö­ka­tast­ro­fil­ta, jon­ne pla­neet­tam­me näyt­tää vää­jää­mät­tö­mäs­ti ole­van mat­kal­la.

Me ku­lut­ta­jat olem­me saa­neet naut­tia edul­li­ses­ta ja puh­taas­ti tuo­te­tus­ta ruu­as­ta Suo­mes­sa vuo­si­kau­sia. Kau­pat ovat kil­pail­leet asi­ak­kais­ta hin­to­jen alen­nuk­sil­la, mut­ta ei tar­vit­se ol­la ne­ro­pat­ti ar­va­tak­seen, ke­nen kus­tan­nuk­sel­la tämä on ta­pah­tu­nut. Joi­ta­kin ai­ko­ja sit­ten oli vie­lä tren­di­käs­tä ka­deh­tia al­ku­tuot­ta­jia tu­ki­jär­jes­tel­män vuok­si. Tänä ke­sä­nä ei var­maan ka­teel­li­sia ole. Oman elin­kei­non har­joit­ta­mi­sek­si ote­tut in­ves­toin­ti­lai­nat jää­vät ly­hen­tä­mät­tä, kun ei ole mil­lä ly­hen­tää.

Kan­sal­li­sen huol­to­var­muu­den vuok­si ruu­an – ja ener­gi­a­tuo­tan­non kor­kea oma­va­rai­suus on elin­tär­keä asia. Kau­pan­hyl­lyt am­mot­tai­si­vat pian tyh­jyyt­tään, jos jon­kin krii­sin tul­len rek­ka-au­to­jen let­kat Eu­roo­pan liha- ja vil­ja-ai­tois­ta ei­vät pää­si­si­kään pe­ril­le poh­jo­lan pe­ru­koil­le. Al­ku­tuot­ta­jien ah­din­ko on syy­tä huo­mi­oi­da val­ti­on ja EU:n en­si vuo­den bud­jet­te­ja suun­ni­tel­les­sa. Em­pa­tia suo­ma­lais­ta maa­jus­sia koh­taan on tar­peen, mut­ta ihan sil­lä ei jus­si­kaan elä.