Leh­ti­jut­tu kä­sit­te­li z-su­ku­pol­ven eli vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa syn­ty­nei­den aja­tuk­sia työs­tä. He ker­toi­vat ha­lu­a­van­sa pää­tös­val­taa työ­ta­vois­ta ja edel­lyt­ti­vät, et­tä työn pi­täi­si ol­la mie­le­käs­tä ja mu­ka­vaa. Joh­ta­jan pi­täi­si ins­pi­roi­da alai­sen­sa työs­ken­te­le­mään yh­tei­sen pää­mää­rän eteen.

Lu­et­tu­a­ni tuon pää­dyin ajat­te­le­maan, et­tä mie­li­pi­tei­den esit­tä­jät ei­vät ole vie­lä koh­dan­neet elä­män re­a­li­teet­te­ja. Et­tei oli­si eli­tis­min­kin poh­ja­vi­re.

Iloit­sin tut­ki­ja­vuo­si­na­ni saa­vu­te­tus­ta edis­ty­sas­ke­lees­ta. Jär­ke­vä esi­mie­he­ni muis­tut­ti, et­tä sem­moi­set het­ket ovat har­vi­nai­suuk­sia tut­ki­jan po­lul­la. Val­ta­o­sa on pelk­kää puur­ta­mis­ta. Moni työ on sitä pel­käs­tään.

Kan­na­tan läm­pi­mäs­ti työn­te­ki­jän mah­dol­li­suut­ta vai­kut­taa työ­hön­sä. Hän on sii­nä to­del­li­nen asi­an­tun­ti­ja. Se pi­täi­si mi­nun ym­mär­ryk­sel­lä­ni hoi­taa eh­do­tuk­sia teh­den ja kes­kus­tel­len. Esi­mie­hel­lä on kui­ten­kin mää­räys­val­ta työ­pai­kal­la ja siel­lä teh­dään töi­tä tiet­ty­jen pe­li­sään­tö­jen mu­kaan. Ei voi odot­taa, et­tä kaik­ki hom­mat oli­si­vat mie­lui­sia.

Jos leh­ti­ju­tus­sa ker­ro­tut nuo­ren pol­ven aja­tuk­set kat­ta­vat hei­dän ikä­luok­kaan­sa laa­jas­ti­kin, ei tule hei­dän esi­mie­hil­lään ole­maan help­poa. Au­to­ri­tää­ri­nen joh­ta­mi­nen on ol­lut pit­kään vai­keuk­sis­sa. Tai­si kou­lu­maa­il­mas­sa­kin pelk­kään ase­maan pe­rus­tu­va mää­räys­val­ta hor­jua jo pe­rus­kou­luun siir­ryt­tä­es­sä: op­pi­lai­den kun­ni­oi­tus oli an­sait­ta­va.

Työ­yh­tei­sö­jä kou­lut­ta­van Pek­ka Jär­vi­sen haas­tat­te­lu Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa 25.11.18 oli näi­tä on­gel­mia ruo­ti­va. Si­tee­raan sii­tä pa­ria koh­taa. En­sin­nä­kään hän ei in­nos­tu huip­pu­fii­lik­sen ja ka­ve­ri­mei­nin­gin heh­kut­ta­mi­ses­ta. Työn­haus­sa et­sit­ty "hyvä tyyp­pi" voi esiin­ty­mis­tai­doil­laan pys­tyä peit­tä­mään osaa­mat­to­muu­ten­sa. Toi­sek­seen hän to­te­aa, et­tä me van­hem­mat olem­me muo­van­net las­tem­me elä­män mu­ka­vak­si ym­mär­tä­mät­tä, et­tä se on kar­hun­pal­ve­lus jäl­ki­pol­vel­le. Las­ten ja nuor­ten oli­si hyvä ko­kea myös pet­ty­myk­siä ja vas­toin­käy­mi­siä sekä ope­tel­la kä­sit­te­le­mään nii­tä sekä pon­nis­te­le­maan asi­oi­den eteen. Jär­vi­sen sa­noin: "Jo­kai­ses­sa työs­sä on ikä­viä ru­tii­ne­ja ja han­ka­lia ti­lan­tei­ta." Mie­len­kiin­toi­nen oli Pek­ka Jär­vi­sen to­te­a­mus, et­tä ih­mi­sis­tä on tul­lut it­sek­kääm­piä, vas­tuut­to­mam­pia ja herk­kä­hi­pi­äi­sem­piä. Omas­sa elin­pii­ris­sä­ni tämä laji on har­vi­nai­suus, mut­ta jos se on yleis­ty­mäs­sä, niin sym­pa­ti­a­ni kai­kil­le, jot­ka tä­män la­jin kans­sa jou­tu­vat työs­ken­te­le­mään.

Uu­det aja­tus­mal­lit haas­ta­vat suur­ten ikä­luok­kien ar­vo­maa­il­maan ra­ken­tu­neen jär­jes­tyk­sen. Mie­li­pi­tei­den esit­tä­mis­va­pau­den maas­sa tu­lee yli­lyön­te­jä, mut­ta öve­rik­si­me­ne­mi­siä seu­raa jos­sain vai­hees­sa kor­jaus­lii­ke ja lop­pu­tu­los vie ke­hi­tys­tä eteen­päin – työ­e­lä­mäs­sä­kin.