Kolumni: Minun Suomeni

Kolumni: Minun Suomeni
Toni Länkinen

Tämä aamu aukeaa kotipihallani sinisin sävyin valaistun suomenlipun liehuntaan. Tunne on erityinen - monestakin syystä.

Erityisesti tänä maamme juhlavuotena on avattu historiamme ovia eri näkökulmista. Jokaisen kannattaa tutustua tarkemmin itsenäisyysjulistuksemme vaiheisiin. Se avaa silmät näkemään kokonaisuutta. Svinhufvudin senaatin äänestystuloksen analysointi antaa entistä suuremman painoarvon sille, mitä meillä nyt on tai mitä meillä voisi olla.

Itsenäisyysjulistuksen viitoittamalla tiellä nähtiin kansamme selviytyvän. Niin helppo ei tiemme kuitenkaan ollut. Tarvittiin monet ylitettävät esteet, ennen kuin maamme olisi valmis rakennettavaksi jälleen.

Kolme asiaa, jotka ovat olleet ja ovat maamme kivijalka, on helppo löytää. Ne ovat veteraanisukupolvi, esi-isämme ja -äitimme sekä heidän työnsä tuloksena Suomen lippu.

Moni tänään sankarihaudoille suuntaava nuori mies voisi olla kuka tahansa heistä, jotka loivat meille jälkipolville elämän edellytykset omassa maassamme. Veteraanit osaavat kertoa kiperimmät tilanteet, mihin kukin heistä vuorollaan joutui. Tavoite omasta maasta oli kirkkaana mielessä. Se kantoi ja antoi voimia jaksamaan.

Sukupolvet, jotka sotien jälkeen ryhtyivät kokoamaan haurastuneita elämänrippeitä uudeksi elämäksi ja uudeksi toivoksi, tekivät sanoin kuvaamattoman työn maassamme. Heilläkin oli tavoite selkeänä edessään. Maa oli saatava jaloilleen niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Kaikki suomalaiset oli nostettava ja heitä oli kannateltava sodan runnomien vuosien jälkeen. Työ vierotti pois kuihtuneista ajatuksista ja epätoivostakin. Pellon palasen raivaaminen, ojan kaivaminen tai talon perustuksen kiveäminen antoi kipinää ponnistella enemmän ja lisää. Luottamus ja usko kantoivat ison kansanosan elämää.

Osallisuus yhteisestä, mutta samalla omasta, mitä se tuli olemaankaan, virisi kaikkien ajatuksissa.

Kun eri vaiheitten, vaikeiden vuosien jälkeen saatiin kansa koottua, ei oman lipun salkoon nostaminen ollut vaikeaa. 

Hulmuava lippu salossa kertoo omaa kieltään vapauden tunteesta, minkä jokainen suomalainen tänä itsenäisyyspäivänäkin kokee omalla tavallaan.

Sata vuotta ja historia, mikä ei koskaan kuihdu. Siinä koottuna suomalaisten voiman näyte ja perustus, minkä soisi jokaisen tänä aamuna noteeraavan.

Meitä ei olisi, ellei heitä olisi.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: