Kolumni: Todennäköisesti olen väärässä

Kolumni: Todennäköisesti olen väärässä
Mikko Määttä

Ihmiset voi jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, kuinka he suhtautuvat kohtaamiinsa virheisiin tai tehtyihin mokiin.

Toinen ryhmä ajattelee, että virhe on toisten tekemä tai ainakin jonkun muun syy. Toiset taas syyttävät ensimmäisenä itseään, häpeävät ja pyytävät anteeksi kaiken varalta.

Yllä oleva jako on kärjistys eikä perustu mihinkään muuhun kuin omaan pohdintaani, mutta kärjistämistähän ajattelumme monesti on. Jotta pystyisimme toimimaan, emme voi pohtia jokaista tekemäämme asiaa loputtomasti ennakkoon. Silloin mikään ei tulisi koskaan valmiiksi.

Amerikkalaisessa Stanfordin yliopistossa vuonna 1975 tehdyssä tutkimuksessa osa mukana olevista opiskelijoista saatiin uskomaan, että he suoriutuivat tehtävästä loistavasti. Toisille opiskelijoille sanottiin, että lähes kaikki meni väärin.

Kaikki oli suurta huijausta! Molemmat ryhmät olivat ihan yhtä surkeita, mikä myös lopulta kerrottiin osallistujille.

Paljastuksen jälkeen opiskelijoita pyydettiin arvioimaan, pärjäsivätkö he paremmin kuin opiskelijat keskimäärin. Opiskelijat, joiden oli alun perin kerrottu pärjänneen hyvin, kuvittelivat onnistuneensa paremmin kuin muut keskimäärin. Huonosti pärjänneiksi luokitellut taas pitivät itseään keskimääräistä surkeampina.

Kummankin ryhmän käsitykset omasta pärjäämisestään olivat perustelemattomia. Syntyneitä käsityksiä on hyvin hankala muuttaa. Tieto ei välttämättä johda toiminnan tai ajattelun muuttumiseen.

Mielenkiintoinen tutkimus, mutta en tiedä, mitä hyötyä sen tulosten tietämisestä on arkielämässä. Todennäköisesti epäilen edelleen olevani usein väärässä.

Ehkä käsitän jatkossa paremmin sen, että saatan olla väärässä myös silloin, kun luulen olevani väärässä.

Daniel Kahnemannin kirjassa Ajattelu, nopeasti ja hitaasti käydään läpi lukuisia erilaisia ajatusvirheitä. Kirjan lukeminen auttaa pohtimaan virheitä, mutta valitettavasti siitä ei ole apua niiden välttämisessä. Tämä ei ole oma päätelmäni, vaan Kahnemanin tekemä johtopäätös. Ja miksipä en häntä uskoisi, onhan hän psykologi ja saanut Nobelin taloustieteen palkinnon.

Nyt kirjan lukemisesta on niin kauan, että hädin tuskin muistan, millä kaikilla tavoin päättelyni voi Kahnemanin mukaan mennä harhaan. Sen tiedän, että kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: